”SELKÄRANKA -SEMINAARI!” Wautsi!

Julkaistu: 16.1.2014 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Yli sadan päättäjän kokoonpanolla pohdittiin maamme teollisuuden tilaa ja tulevaisuutta 2010 -luvulla. Helsingin Töölön vanhaan raitiovaunukorjaamoon oli keskiviikkona 15.1 kokoontunut talouden ja politiikan ykkössarjaa aina presidentti Niinistöstä alkaen. Tilaisuus oli kekseliäästi ristitty Selkäranka -seminaariksi.

Veikko Vennamo kasvatti aikoinaan otsikon yhdyssanaa sanalla ”seteli”. Seteliselkärankaisilla hän tarkoitti liike-elämän ja virkamiesten edustajia, joiden selkä taipuu aina, kun rahaa on näkyvissä.
Kun liituraitaporukka puhuu selkärangasta, se ei yleensä tarkoita omaansa. Se tarkoittaa pikemminkin kansalaisia, joiden ruodon täytyy kestää sikamaisen kalliit asunnot, heikkenevät julkiset palvelut, epävarmat työpaikat ja kaiken päälle lisää kituuttamista vaativa eliitti. Björn Wahlroos aloitti tämän tutun rekilaulunsa viikko sitten Ylen ykkösaamussa viime lauantaina.
Omaa selkärankaa varten näille raskassarjalaisille on varattu swiitti Kanarialta, duunariin nähden kymmenkertainen liksa ja kalkkiviivoille alhainen eläkeikä.

Jotakin hyvääkin sentään: Kun Aalto-yliopiston professori Liisa Välikangas seminaarissa sanoi, ettei ”Piilaaksossakaan kannattavuutta haeta verotuksella ja halvalla työvoimalla”, on se ymmärrettävä piikkinä näille wahlrooseille, joiden oma ideapankki on ehtynyt jo aikoja sitten ja jäljelle on jäänyt vain kitinä verotuksesta ja työvoiman kalleudesta.

Kun Jutta Urpilainen uskalsi viisi vuotta sitten kuvata suomalaisen yhteiskunnan kehittämistä matkaksi kohti unelmaa, ampui media yhteistuumin nämä puheet ilakoiden säpäleiksi unelmahöttönä.
Nähtäväksi jää, miten media nyt suhtautuu samaan asiaan, kun professori Välikangas sanoo, että ”ratkaisuja etsitään Suomessa helposti ongelmista käsin sen sijaan, että mentäisiin unelmia kohti”.

Kategoriat: Talous | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Joulusta ja Jeesuksesta

Julkaistu: 22.12.2013 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Nasaretilaisen puusepän, Josefin ja vaimonsa Marian poika Jeesus jätti myöhempinä aikoina kristilliseksi nimetyn maailman ihmisiin lähtemättömän jäljen. Hänen jumaluudestaan päättivät kuitenkin ihmiset Nikean kirkolliskokouksessa v. 325, jolloin 318 uskonnollista johtajaa kokoontui päättämään uskontunnustuksesta. Kokouksessa tuomittiin harhaoppiseksi Antiokiassa opiskelleen teologi Areioksen käsitys, jonka mukaan Jeesus ei voinut olla jumala, koska oli ihmisestä syntynyt ja siten luotu.
Näin ihminen äänestyspäätöksellä kohotti Jeesuksen jumalaksi 300 vuotta hänen väkivaltaisen kuolemansa jälkeen.

Elinaikanaan Jeesus oli jälkimaailmalle säilyneiden dokumenttien mukaan epäitsekkyyden, uhrautuvaisuuden ja yhteisöllisyyden elävä symboli. Hän omisti vain päällään olevat vaatteet. Kaiken muun omistamansa tai haltuun saamansa hän jakoi toisille. Ja luotti siihen, että muut toimisivat samoin.
Jo 2000 vuotta sitten tämä oli kuitenkin valtaapitäville liikaa. Omistusoikeuden täydellinen kieltäminen oli yhteiskunnan hyväosaisille mahdoton asia hyväksyttäväksi.

Nyt, vuonna 2013 kristillisessä jälkiteollisissa maailmassa varallisuus keskittyy yhä pienemmälle ihmisjoukolle. Rikkain 2% maailman väestöstä omistaa kaikesta varallisuudesta 51%. Jeesuksen jumalakseen nostaneen maailman tulisi säikähtää tätä tosiasiaa. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Mistä tämä voisi johtua?

Nykyihminen on mestari keksimään moraalisesti kyseenalaisille toimilleen yleviä motiiveja. Niinpä Jeesuskin on parasta pitää jouluna vain äänettömänä käärönä tuhansien joulukuvaelmien seimissä. Jeesuksen syntymäjuhlan merkittävin vaikutus kun näkyy joulun ansaintalogiikan jo ajat sitten oivaltaneen liikemaailman myyntitilastoissa.

Tämä aika kaipaisi kipeästi uusia Jeesuksia, jotka palauttaisivat ihmisten mieliin ne tavoittelemisen arvoiset hyvän elämän periaatteet, joiden vuoksi tämä yksi naulattiin ristille.
Ehkä heitä keskuudessamme onkin, jos vain osaisimme tai haluaisimme nähdä.

Kategoriat: Tajunnanvirtaa..., Uskonto | Jätä kommentti

Mäntsälän Mykkä Mafia!

Julkaistu: 17.12.2013 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Ok, otsikko on provosoiva. Se kuvaa kuitenkin hyvin tuntemuksiani ensimmäisen valtuustovuoden jälkeen. Kunnan hallintorutiineja leimaa asioiden pienessä piirissä puolisalassa tapahtuva valmistelu, heikko tiedottaminen, puhumattomuus ja hieman alentuva suhtautuminen tarkempaa tietoa haluaviin. Esimerkkejä on useita. Merkittävin näistä on puun takaa valtuustolle vuosi sitten tuotu, hutiloiden valmisteltu ns. Holding -hanke. Heikon valmistelun takia asia on edelleen keskeneräinen meneillään olevan oikeusprosessin ja vireillä olevan verotuksen ennakkopäätöksen takia. Hanketta alusta saakka arvostelleet valtuustoryhmät (SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto) yrittivät valtuuston viime kokouksessa 9.12 saada keskeneräiseen hankkeeseen liittyvät kymmenien miljoonien sisäiset kaupat pois edes vuoden 2014 talousarviosta sen luettavuutta hämmentämästä (kuluvan vuoden arviossahan nämä summat ovat keikkuneet). Turhaan. Mitään järkeviä perusteluja lukujen talousarviossa mukana pitämiselle ei tietenkään kukaan esittänyt. Kahden suurimman puolueen äänin luvut jäivät talousarvioon, joten nyt kuntalaisille voidaankin joulun ilosanomana kertoa, että meille saattaa syntyä ensi vuonna yli 52 miljoonaa euroa!  Voittoa!
No, se ei kuitenkaan ole oikeaa rahaa, vaan kunnan oman konserniyhtiön pankista ottamaa velkaa, mikä maksetaan yhdestä taskusta toiseen.
Annankin tässä ilmaisen idean: Vielähän saatettaisiin ehtiä Pukkilan tapaan hankkia kunnalle myös ikilottorivi ensi vuodelle ja budjetoida senkin mahdolliset voitot näkyviin talousarvioon!

 

Ns. Fennovoima -hankkeen valmistelu oli oma lukunsa. Tätä vielä tavallistakin hyssyttelevämpää valmistelua perusteltiin liikesalaisuudella. Hankkeeseen alunperin ilmoittautunut kunnan omistama sähköyhtiö kun kuuluu Oy -lain piiriin. Kok/Kepu -enemmistöisen kunnanhallituksen Mäntsälä Sähkö Oy:n hallitukseen valitsemat ”omat” valtuutetutkaan eivät uskaltaneet hankkeesta puhua halaistua sanaa, vaikka joutuivat kuntalaisten valitsemina luottamushenkilöinä nuijimaan pöytään yhtiön toimitusjohtajan valmistelemat miljoonaluokan päätökset.
Vasta Fennovoimaan liittyneessä valtuustosalissa pidetyssä tiedotustilaisuudessa  14.10. kuntalaisten omistajaeduista vastaavat MSOY:n hallituksen jäsenet uskalsivat avata suunsa – silloinkin vasta valtuuston puheenjohtajan lievän painostuksen seurauksena. Mitään uutta sanottavaa tämän yhden ainoan julkisen lausunnon asiasta antaneilla hallituksen jäsenillä ei ollut. Enemmistö heistä toisteli yhtiön toimitusjohtajalta useissa yhteyksissä aiemmin kuultuja lauseita.
Fennovoima -hanke jakaa mielipiteitä myös ympäristöpoliittisista syistä. Siksi tämänkaltaiset hankkeet pitäisi valmistella poikkeuksellisen läpinäkyvästi. Tässä epäonnistuttiin täydellisesti ja siitä ovat yhtä mieltä sekä itse hankkeen vastustajat että kannattajat.

 Vihreä Liiton valtuustoryhmän ensimmäisen kauden valtuutettu peräänkuulutti 9.12 luottamushenkilöiden oikeutta saada haltuunsa myös se lautakuntien valmisteluun liittyvä materiaali, mikä yleensä jaetaan vain pöydille tai käsitellään muistioasioina. Nykyään tuosta mittavasta ruohonjuuritason tiedosta liikkuu valtuutetuille yleensä vain kuulopuheita, vaikka juuri niillä perustellaan tehtäviä päätöksiä. Nurinkurinen tilanne.

Mikä tähän salakähmäisyyteen on johtanut? Olisi helppo sanoa, että syy on samojen puolueiden (Kok, Kepu) vuosikymmenestä toiseen jatkunut vallanpito. Liittyisikö siihen muutakin? Nähdäänkö demokratia yleisemminkin vain hidasteena asioiden sujuvan hoitamisen näkökulmasta? Miksi ne, jotka enemmistövaltaa valtuustossa käyttävät, vaikenevat? Äänestyskäyttäytymistä perustelevat puheenvuorot ovat harvassa, useimmiten ne puuttuvat kokonaan. Turhan monille näyttää riittävän ”jaa” tai ”ei” sanojen ääneen lausuminen oikeassa kohdassa annettujen ohjeiden mukaan. Ei pidä ihmetellä, että tavallisten kuntalaisten mielissä käsitys poliitikoista omia ja lähipiirinsä etuja ajavina pyrkyreinä valtaa alaa, sillä vuorovaikutteisesta keskustelusta ei nykyään juuri voi puhua. Sellaisen keskustelun aikaansaaminen edes jollakin foorumilla on tämän kirjoitukseni perimmäinen tarkoitus. Sitä tarvitaan sekä valtuutettujen ja valtuustoryhmien kesken että luottamushenkilöiden ja kuntalaisten välillä.

Mäntsäläläinen demokratia nykytilassaan ei ole ainoastaan läpinäkymätön – se on myös lähes mykkä.
Ja mikäli reaktio tähänkin avaukseeni on vain jäätävä hiljaisuus, voin todeta kuten lukion matikanopettajani: m.o.t! (=mikä oli todistettava)

Kategoriat: Kotikunta | Jätä kommentti

Mäntsälä, konsulttien raha-automaatti?

Julkaistu: 23.11.2013 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Seuraavien kuuden vuoden aikana Mäntsälällä on edessä mittavat investoinnit. Pelkästään kiinteistöihin tullaan vuoteen 2020 mennessä sijoittamaan 50 milj. €. Summa on sitä luokkaa, että kunnan on pakko etsiä uusia rahoitusmalleja tuon kaiken toteuttamiseen. On kuitenkin enemmän kuin hämmästyttävää, että koko tuon kiinteistömassan tuottamiseen liittyvä rahoituksellinen, tekninen, verotuksellinen ja juridinen asiantuntemus aiotaan ostaa konsulttipalveluna.

Konsulttien kokonaislaskutuksen loppusumma selviää vasta vuonna 2020. Eikä välttämättä edes silloin, koska 2/3 -osaa investoinneista aiotaan toteuttaa nk. elinkaarimallilla, mikä sinänsä on viisasta. Se tarkoittaa käytännössä suunnilleen sitä, että jo tarjouspyyntövaiheessa urakkatarjouksen jättävä yritys sitoutuu vastaamaan kohteen korjaus- ja huoltokustannuksista sovitun määräajan. Jos periaatetta voidaan soveltaa myös saneerauskohteisiin, vältyttäisiin esim. Ehnroosin kaltaisilta taloudellisilta painajaisilta. Edellyttäen tietysti, että rakentajafirma pysyy pystyssä tai ainakin, että sen vastuuvakuutukset on hoidettu asianmukaisesti.

 50.000.000 euron investointien konsulttityönä hoitamisen kustannuksista voi esittää vain villejä arvauksia. Muita kuin arvauksia ei liene luvassakaan, koska asiaa ei ainakaan tässä vaiheessa ole selvitetty tästä näkökulmasta. Ja kuka sen selvityksen tekisi? Jokin konsulttiko…?

Tässä tilanteessa kunnan tulisi uskaltaa palkata ainakin yksi riittävän koulutettu ja kokenut juristi hoitamaan edessä olevien jätti-investointien kilpailutusta, rahoitusta ja juridisia koukeroita. Todennäköisesti tällainen johdon käytettävissä oleva asiantuntemus estäisi edes osittain kunnan muuttumista konsulttien raha-automaatiksi.

Kategoriat: Kotikunta | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Voidaanko hinta jättää kertomatta yrityssalaisuuteen vedoten?

Julkaistu: 19.10.2013 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Mäntsälän kunnanhallitus päätti vasta maanantain (14.10.2013) tiukan valtuustokeskustelun jälkeen siirtää kunnan omistaman Mäntsälän Sähkö Oy:n Fennovoima -hankkeesta päättämisen valtuustolle. Mistä valtuusto aivan tarkalleen saa päättää, on vielä epäselvää. Luin äsken uutisen Raaseporin kunnan Fennovoima -hankkeesta luopumisesta. Porvoossa kaupungin hallitus päätti maanantaina pysyä mukana äänin 8 – 5. Lahti päätti niinikään maanantaina olla hyväksymättä hankkeesta luopumiseen kehottavaa konserniohjetta äänin 41 – 16.

Päätökset ovat siis kiikkeriä. Epäilijöiden joukko kasvaa sitä mukaa, kun Fennovoima panttaa ostajille tärkeää tietoa hankkeen kustannuksista, sitoumuksista ja lopullisesta hinnasta. Tällä tiedotuslinjalla Fennovoima tulee itse haudanneeksi hankkeen. Sillä kuka meistä sitoutuisi ostamaan auton, jos myyjä ei pysty kertomaan mitään varmaa siitä, koska auto olisi käytettävissä, paljonko se kuluttaa ja ennen kaikkea paljonko se lopulta tulee maksamaan? On jokseenkin tolkutonta, että kunta-asiakasta voidaan pitää niin typeränä ostajana, että tuotetta koetetaan näillä ehdoilla silti myydä. Ja että ostajapuolella näillä ehdoilla vielä vakavasti keskustellaan ostamisesta… .

MS Oy:n tj Esa Muukka pahoitteli maanantaina sitä, että joutuu yrityssalaisuuteen vedoten panttaamaan tietoa. Miten aitoa pahoittelu oli, jäi epäselväksi. Yrityssalaisuus voidaan määritellä vaikkapa näin:

Yrityssalaisuudella tarkoitetaan liike- tai ammattisalaisuutta, jonka elinkeinonharjoittaja pitää salassa ja jonka ilmaiseminen olisi omiaan aiheuttamaan taloudellista vahinkoa joko hänelle tai toiselle elinkeinonharjoittajalle.

Fennovoima -hankkeessa myyjiä on vain yksi, Rosatom. Koska kilpailevia myyjäehdokkaita ei ole, ei näille voi aiheutua vahinkoakaan. Kenelle siis voisi aiheutua taloudellista vahinkoa, mikäli Fennovoima sallisi kerrottavan avoimesti ostajaehdokkaille kaiken, minkä hankkeesta tietää? Tähän kysymykseen kokouksessa ei saatu vastausta.
Se laittaa epäilemään, että tosiasioiden kertomisesta aiheutuisikin vahinkoa hanketta kuin käärmettä pyssyyn ajavalle taustalla ahkeroivalle teollisuuskeskittymälle. Maksajina olisivat osakaskuntien veronmaksajat.

Oma lukunsa on MS:n hallituksen jäsenten kannanotot asiaan maanantain kokouksessa. Outoa oli ensinnä se, että nämä vasta erikseen pyydettynä suostuivat asiasta jotakin lausumaan. Ja lausuntojen sisältö sitten. Huh huh! Näilläkö eväillä Mäntsälää oltaisiin viemässä osavastuuseen yli 8.000.000.000 euron hankkeeseen?

PS! Muistelmansa äskettäin julkaissut Jorma Ollila arvioi, että nykyisen kaltainen ydinvoimatekniikka muuttuu vanhanaikaiseksi noin 2030 – 40 -luvulla.
Mahtaako Hanhikivi 1 ehtiä siihen mennessä tuottaa sähköä  kilowattituntiakaan?

Kategoriat: Arkisto | Avainsanoina | Jätä kommentti

Palvelua vai voiton maksimointia?

Julkaistu: 24.9.2013 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Maan hallitus ilmoitti yks’kantaan, että kuntien tulisi ensi vuonna pienentää menojaan yhteensä miljardilla. Niinpä myös Mäntsälän valtuustossa pohditaan tänä syksynä epätoivoista yhtälöä: Miten tehdä talousarvio, joka ei raunioittaisi kunnallisia palveluja eikä nostaisi velkamäärää saati veroäyriä kestämättömäksi. Säästölistalle on tarjottu palveluseteleiden käytön lisäämistä, laajempaa ostopalvelujen käyttöä (=palvelujen yksityistämistä), omaisuuden myyntiä ja  kunnallisten kiinteistöjen rakennuttamista leasing -periaatteella. Viimemainittu tarkoittaisi, että joku raharikas rakentaisi pytingin ja vuokraisi sen sitten kunnalle. Kaikki osapuolet ovat selvillä, että lopullinen hinta kunnalle muodostuisi itse rakennettua kalliimmaksi. Menettely helpottaisi kuitenkin akuuttia kassavajetta. Logiikka on siis sama kuin pikavipeissä.

Verrataanpa ensin jonkin kunnallisen palvelun (vaikkapa vanhusten palvelutalo) tuottamista samalla hinta/laatusuhteella kunnan omana ja toisaalta yksityisen palveluna. Laki säätää kumpaakin osapuolta sitovat henkilöstömitoitukset ja ammattiliitot huolehtivat siitä, että palkat ovat samat. Yksityisen yhtiön henkilöstökulut asiakasta kohden on siis oltava sama kuin julkisella puolella, edellyttäen että lakeja noudatetaan.
Mikäli yksityinen yritys on osakeyhtiö ja toimii OY -lain mukaisesti, on sen tuotettava osinkoa osakkeenomistajille, ainakin mikäli aikoo toimia pidempään. Kyseisen lain 5§ sanoo nimittäin näin:
”Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.”
Ja yleensä ei määrätä toisin. Tämä tarkoittaa määritelmän mukaan sitä, että yksityisen tuottaman palvelun lopullisen hinnan on oltava osinkoina jaettavan voittomarginaalin verran varsinaista kulurakennetta kalliimpaa. Miksi kunnissa kuitenkin lasketaan, että se on edullisempaa? Yksityistämisen puolustajat vetoavat yleensä siihen, että yrittäjä osaa järjestää toiminnan niin, että se (osinkovaatimuksesta huolimatta) olisi julkista edullisempaa! Elon laskuopin mukaan väitteen on oltava huuhaata! Paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että yrittäjä harrastaa hyväntekeväisyyttä… .

Mikäli palvelu kunnan tuottamana on oikeasti kalliimpaa, vaatii se hieman tutkimista. Eivätkö kunnallisten palvelujen tuottajat muka osaakaan järjestää palveluja yksityisen veroisesti? Ainakaan Mäntsälässä hallintokuntien johtajien kyvykkyyttä ei tässä suhteessa ole mitään syytä epäillä – asiantuntemusta löytyy kosolti. Koska koko keskustelu vaikuttaa siis täysin turhalta, niin miksi sitä kuitenkin jatkuvasti käydään?

Olen kuullut sellaisenkin selityksen, että yksityisellä puolella työvoimaa käytetään ”tehokkaammin”. Henkilöstömitoitusten suhteen saatetaan pysytellä lähempänä kriittistä marginaalia. Sairauspoissaolojen ja lomien sijaistuksissa voidaan ehkä pihistellä, ollaanhan sitä samaa firmaa ja vähän kuin yhtä perhettä… . Väitetään myös, että henkilöstön pätevyysvaatimusten ja siis myös palkkauksen suhteen saatetaan olla suurpiirteisempiä. Alan työvoimavaltaisuuden vuoksi näistä kertyy nopeasti positiivista marginaalia. Mutta: Palvelun laatu ei voi olla enää sama, kuin se olisi julkisella puolella.

Antavatko yksityisiin palveluihin siirtymisen puolustajat näin hiljaisen hyväksynnän palvelun heikommalle laadulle? Onko kyse siitä, että säästäminenkin monen muun ohella halutaan ulkoistaa?
Tätä voisi epäillä ainakin sillä perusteella, että kiihkeimmät palvelujen yksityistämistä kannattavat puheenvuorot tulevat usein niiltä tahoilta, missä tuskin koskaan ilmenee omakohtaista tarvetta turvautua kunnallisiin vanhus- tai muihin palveluihin.

Kategoriat: Kotimaa, Talous | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Sitoutumattomuus – painomusteeseen piirretty viiva…

Julkaistu: 21.6.2013 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Hesarin tuore vastaava päätoimittaja Riikka Venäläinen käsittelee pääkirjoituksessaan 21.6 sitoutumattomuus -käsitettä erittäin raikkaalla ja tuoreella tavalla. Mitään lähellekään tämän kaltaista avausta en ole vastaavan pääkirjoittajan kirjoittamana lehdestä löytänyt useaan vuosikymmeneen – ja olen lukenut Hesarini melko tarkasti.

Yleisin syytös lehteä kohtaan on päätoimittajan mukaan se, että lehdellä on jonkin teeman suhteen oma tavoite – agenda.  No. onhan niitä toki ollut. Kun Janne Virkkunen aloitti 1991, piti Suomi saada EU:n jäseneksi. Tavoite oli riittävän arvokas, jotta porvarillinen Hesari saattoi liittoutua demaripääministeri Paavo Lipposen ajamiin tavoitteisiin yleisemminkin. Aina EU -äänestykseen 1994 saakka olisi voinut kuvitella Hesarin ottaneen paikan silloiselta Demari -lehdeltä puolueen äänitorvena. Liittymisen jälkeen allianssi purkautui pikkuhiljaa, ja Virkkusen päätoimittajuuden kalkkiviivoilla kuljettiin jo tutuissa liberaaleissa teemoissa.

Lyhyehköksi jääneen Mikael Pentikäisen kipparoinnin teemana oli saada Yle ruotuun. Tätä agendaa ei edes yritetty peitellä. Päätoimittaja arvosteli lähes viikoittain Ylen rahoituksen järjestämisyrityksiä. Tällä oli myös vaikutusta. Tosin se koitui Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen hallituksissa viestintäministerinä toimineen Suvi Lindenin kohtaloksi, kun hän v. 2010 ryhtyi kuuntelemaan Sanoma Oy:n ja Aamulehden taholta tulvivaa ns. Ylen media -maksua torpedoivaa kritiikkiä liian tarkasti ja siirsi asian seuraavalle hallitukselle. Linden jäi valitsematta eduskuntaan vuoden 2011 vaaleissa. Tarvittiin Krista Kiurua laittamaan Ylen rahoitus kuntoon, minkä hän lupauksensa mukaisesti tekikin määräajassa vuoden 2012 loppuun mennessä. Mikael Pentikäinen sai potkut noin kuukausi sitten.

Tätä taustaa vasten uuden päätoimittajan julkilausumat periaatteet tuntuvat – ollakseni rehellinen – aivan liian hyviltä ja journalistisesti kunnianhimoisilta voidakseen tulla lehden toiminnan pysyviksi teeseiksi. Lukijoiden kannalta tätä tietysti on toivottava. Ja ehkä yhtiön juuri tuplamiljardööriksi rikastunut tuore hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin on bisneksestä sen verran oppinut, että siinä missä menestyksellinen hissibisnes edellyttää korkeiden talon rakentamista menestyvä sanomalehti tarvitsee runsaasti päivittäisiä lukijoita. Niitä uskon uuden päätoimittajan lehdelle tuovan – tai ainakin merkittävästi hidastavan niiden vähenemistä.

Kategoriat: Media | Jätä kommentti

Kuntien kasvatustalkoot

Julkaistu: 21.3.2013 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Kun kauan odotettu ns. Sote -työryhmän esitys tiistaina 19.3 tuli julkisuuteen, on kuntapäättäjillä hallussaan riittävästi tietoa pohtiakseen mahdollisia kuntaliitoksia omien kuntiensa näkökulmasta. Ongelmana ei enää ole tiedon puute, pikemminkin sen saaminen sellaiseen järjestykseen, joka luo eri vaihtoehtoille ja niiden seurauksille mitattavuutta. Yleisin muutosvastarinnan syy tuntuu olevan pelko demokratian kapenemisesta ja päätösvallan katoamisesta jonnekin metropolihallinnon hämärään. Huomaamatta jää silloin se tosiasia, että monissa asioissa päätösvalta jo nyt on livahtanut ylikunnallisiin elimiin. Sen lisäksi ne asiat, joista vielä voidaan itse ”päättää” tuodaan virkamiesten valmistelemina lähes pilkulleen hiottuina eteemme hieman ennen viimeistä mahdollista päätöshetkeä. Kuntalaisten valitsemat valtuutetut saavat silloin kunnian toimia kumileimasimina.

Valtioneuvoston asettaman ns. Metropolialueen selvitysryhmän jäsen, Rolf Paqvalin sanoi juuri eläköityneen valtiosihteeri Raimo Sailakseen vastanneen hänelle kysymykseen siitä, minkä asian ratkaiseminen olisi metropolityöryhmän tärkein tehtävä? Sailas oli sellaiseksi maininnut empimättä pääkaupunkiseudun täysin tolkuttoman asuntotilanteen: Hinnat ovat taivaissa, tarjontaa vähän ja vuokra-asuntomarkkinat lähes olemattomat. Ongelma on jo kauan ollut niin iso, että se jarruttaa koko pk -seudun kehittämistä. Tähän saakka on tullut selväksi, että kunnat eivät omia etujaan kärttäessään yksinkertaisesti kykene ongelmaa ratkaisemaan, vaan siihen tarvitaan kättä pidempää. Sellaisena saa nyt luvan toimia metropolihallinto.

Tehtäviensä tasalla olevien kuntaneuvottelijoiden on nyt syytä pitää aloite itsellä, esittää käsityksilleen perustelut ja vaatia sitä kaikilta muiltakin. Näin vältymme pahimman laatuiselta mielipiteiden alennusmyynniltä, joka vaanii jokaisen selvityksen ja siitä käytävän keskustelun takana. Mitä Mäntsälässä ja Pornaisissa asuviin tulee, meillä on neuvotteluissa muutama sellainen valtti, joita ei voi tuoda ja jotka eivät kuulu uusiutuviin luonnonvaroihin: Paljon rakentamatonta maata maan nopeimpien liikenneväylien varrella, runsaasti puhdasta luontoa ja rauhaa sekä toimivat kunnalliset palvelut. (no, terveyskeskuksen iltapäivystys nyt tietysti… ). Neuvottelutilanteemme ei siis ole lainkaan huono, kunhan emme itse sitä sössi.

Kategoriat: Arkisto | Jätä kommentti

Kulttuuritalo – tunteen ja älyn kohtauspaikka

Julkaistu: 12.3.2013 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Mäntsälän kunnanvaltuusto hyväksyi kokouksessaan 4.3 ns. Vanhan kenkätehtaan eli Apposen alueen pitkään valmistellun kaavan. Kaavaa esitelleet kaavoitusjohtaja Lauri Pouru, asemakaavainsinööri Tapio Sillfors ja koko kaavoitusosasto voivat olla täydestä syystä tyytyväisiä aikaansaannokseen, joka sisältää mm. asuinkerrostalon, palveluasuintalon senioreille sekä vanhaan kenkätehtaaseen tehtäviä ns. loft -asuntoja.

Suunnitelma kunnioittaa arvokkaalla tavalla Isomäen ja Kirkonmäen välisen jokimaiseman perinnearvoja. Mäntsälänjoen historiallisesti merkittävän kahluupaikan kohdalle on ajateltu kävelysilta, joka mahdollistaa kävelylenkit joenranta-alueen kummallakin puolella ilman tarvetta ylittää vilkkaasti liikennöityä Vanhan Porvoontien siltaa.

Tasapainoisen ja alueen historiaa kunnioittavan kaavasuunnitelman kruunaa ajatus sijoittaa joen rantaan kulttuuripalvelurakennus. Mäntsälän monipuolisen ja tasokkaan esittävän kulttuurin ystävät tulevat varmasti pitämään tätä ajatusta hengissä, vaikka se nyt ei ihan ensi vuoden asia olekaan.
Edellinen, edes osittain esiintyvien taiteilijoiden ja yleisön kohtauspaikaksi ajateltu rakennus nimittäin valmistui Mäntsälään vuonna 1926. Mäntsälän seurojentalon valmistumisesta tulee elokuussa kuluneeksi 87 vuotta.

Kategoriat: Kotikunta | Jätä kommentti

Erävoitto Mustijoelle

Julkaistu: 1.3.2013 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Mäntsälän kunnan tekninen lautakunta päätti kokouksessaan 19.2 selvittää, voitaisiinko kunnan jätevedet vastaisuudessa ohjata Helsingin Viikinmäen puhdistamolle ja sitä kautta Suomenlahteen. Samalla päätettiin kartoittaa Mäntsälä -joen, Mustijoen ja Saarenjoen vesien kuormitustilanne.

Se, mistä yli 200 nummislaisen allekirjoittamassa kuntalaisaloitteessa oltiin huolissaan, ei ollut ensisijaisesti Mäntsälän Veden puhdistaman jäteveden laskeminen Mustijokeen, vaikka sitäkään ei haluta pidemmällä tähtäimellä sietää. Suurempi syy huolestumiseen ovat ne epäsäännölliset, mutta toistuvat ylijuoksutukset (=vain kiintoaineista puhdistetun viemäriveden laskeminen jokeen), johon laitoksen ajoittainen alikapasiteetti sen pakottaa. Näiden päästöjen seuranta ei kaiken lisäksi tunnu olevan kovinkaan vakuuttavaa, ja tietojen saanti niistä näyttää olevan ylivoimaisen vaikeaa.

Jäteveden käsittelylle joudutaan hakemaan uutta ympäristölupaa Keski-Uudenmaan ympäristökeskukselta, kun vanha lupa umpeutuu 30.4.2013. Mustijoen varrella asuvien on sekä Mäntsälässä että Pornaisissa pidettävä huoli, että uusi ympäristölupa sisältää riittävät takeet siitä, että puhdistamattomien jätevesien laskeminen jokeen on riittävien sanktioiden uhalla yksiselitteisesti ja ilman mitään poikkeuksia kiellettyä.

Kategoriat: Arkisto | Jätä kommentti