Putin ja Trump ryöstöretkellä

Julkaistu: 28.3.2025 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Kahta maailmanpolitiikan asiaa ihmettelen yhä useammin:
Miksi venäläisten enemmistö vaikenee, vaikka näkee maansa käyvän hyökkäyssotaa itseään pienempää naapurivaltiotaan vastaan?

Ja miksi amerikkalaiset näyttävät seuraavan passiivisina, kun Trump ja hänen ammattitaidoton, röyhkeä, mutta johtajalleen lojaali uusi hallinto tuhoaa pala palalta demokratiaa?

Venäläisten kohdalla syyt ovat ilmeiset: Kansa on peloteltu hiljaiseksi!
Poikkipuolinen sana sodasta, Putinista tai päätöksenteosta johtaa helposti pidätykseen tai jopa hengenlähtöön.

Näin ei ole USA’ssa. Siellä sana on vapaa eikä jenkkien mielipiteitä ole sanktioitu.
Siitä huolimatta opposition ja sivistyneistön vaikeneminen alkaa olla korviahuumaavaa! 

Näyttää siltä, että siinä missä Venäjällä pelätään, USA’ssa tiedonvälityksen politisoituminen ja akselerationistisen oikeiston vuosia kestänyt tieteellisten totuuksien kyseenalaistaminen yhdessä massiivisen informaatioähkyn kanssa on passivoinut ja lamaannuttanut kansalaiset!

Euroopalle MAGA-hallinnon sekoilu on ollut tervetullut herätys. Kun luotettavana kumppanina pidetty USA näyttää lähes vaihtaneen puolta Putinin suuntaan, on yhdestoista hetki ottaa oma turvallisuus omiin käsiin.

Viimeiset uutiset Ukrainan sodan aseleponeuvotteluista kertovat, että USA haluaa edelleen kiristää Ukrainalta lisää valtuuksia ottaa komentoonsa maan luonnonvarat liittämättä kuitenkaan edelleenkään sopimukseen minkään sortin turvatakuita.

Muodostuu kuva, jossa Putin ja Trump yksissä tuumin ryöstävät Ukrainaa – Putin omalla ja Kim Jong-un’in armeijalla ja Trump asetoimituksia ja tiedustelutietoja pihtaamalla.

Kategoriat: Ulkomaat, Yleinen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Donald Trumph: ”OLISI VOINUT OLLA”!

Julkaistu: 31.1.2025 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Journalismin selkärankaa koetellaan! Donald Trumpin toisen kauden alettua on saatu esimakua siitä, mitä vaihtoehtoisen totuuden vakiintuminen supervallan poliittisen johdon lausuntoihin  tarkoittaa: Presidentti voi lähes ilman vastaväitteitä esittää ilman todisteita mitä harhaisimpia selityksiä paitsi poliittisiin kiistoihin, myös onnettomuuksiin ja luonnonkatastrofeihin.

Kaliforniassa jo kaksi kuukautta riehuneisiin maastopaloihin DT löytää syyllisen osavaltion [demokraattienemmistöisestä] poliittisesta johdosta. Hän on niin varma syyllisyydestä, että on valmis käyttämään liittovaltion hätäapurahastoja kiristyskeinona osavaltiota vastaan.

Huipentuma kuultiin äsken, kun matkustajakone ja armeijan helikopteri törmäsivät toisiinsa Washingtonissa koneen ollessa laskeutumassa lentokentälle. Ainakin 60 ihmishenkeä vaatinut lento-onnettomuus on suurin USA’ssa yli 20 vuoteen.

Presidentti Trump katsoi aiheelliseksi lausua asiasta mielipiteitään ennenkuin onnettomuustutkinta edes oli alkanut:
”Emme tiedä, mikä johti tähän onnettomuuteen, mutta meillä (presidentillä) on vahvat mielipiteet ja ajatukset, ja ilmaisemme ne nyt”. 
Syyllinen Trumpilla oli valmiina: Presidentti Bidenin kaudella hyväksytty USA’n Ilmailuhallituksen DEI -ohjelma!

Hämmästyksestä ymmyrkäisinä olleet journalistit kysyivät Trumpilta, oliko hänellä mitään todisteita väitteilleen?
Vastaus suoraan käännettynä:
”Olisi voinut olla! Meillä on korkea taso, meillä oli paljon korkeampi taso kuin kenelläkään muulla. Ja on asioita, joissa sinun on edettävä aivovoimalla, sinun on edettävä psykologisella laadulla. Ja psykologinen laatu on erittäin tärkeä osa sitä.”

”Aivovoima” (brainpower) ja ”psykologinen laatu” (psychological quality) tarkoittaa DT’n puheessa puhdasta arvailua, spekulointia ja ilkeämielistä juoruamista USA:n Ilmailuhallituksen edellisestä ministeri Pete Buttigieg’istä, joka vastasi DT’n syytöksiin X’ssä:
”Häpeällistä. Kun perheet surevat, Trumpin pitäisi johtaa, ei valehdella.”

Kansainvälinen media on uuden edessä! Tähän mennessä se ei ole suoraan sanonut valtion päämiesten valehtelevan.
Periaate on kuin eduskunnassa: Voit sanoa esim. kansanedustajan ’käyttävän totuutta säästeliäästi’, mutta ”valehdella” verbin käyttö ei käy.
Ongelma on vielä paljon suurempi. Parinkymmenen vuoden aikana mediaympäristö on mielipiteistynyt niin, että raja mielipiteen ja faktan välillä on sumentunut.
Sen päälle meillä on uusi tekijä, tekoäly.  Se ei toimintaperiaatteestaan johtuen edes osaa erottaa faktaa fiktiosta.

Niin kauan kun tekoäly ei kokonaan ole ottanut itselleen tiedonvälityksen tehtävää, journalismilla on vielä aikaa korjata kurssiaan, nostaa kieli ja sen merkitykset kunniaan ja ryhtyä kertomaan asioista niiden oikeilla nimillä.
Aikaikkuna ei ole iso – se supistuu joka päivä.

PS!
Kirjoituksessa käytetyt, suoraan käännetyt sitaatit ovat peräisin tästä videosta.

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Missä on hallituksen johtajuus?

Julkaistu: 17.3.2024 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Päivä päivältä vaikuttaa yhä koomisemmalta edes yrittää kieltää sitä, etteikö Petteri Orpon (Kok) hallitus olisi lakkokiistassa tehnyt itsestään työmarkkinaosapuolta.
Mutta onko pääministerin mykän uppiniskaisuuden ja neuvotteluhaluttomuuden takana vielä EK’n Jyri Häkämiestäkin tukevampi selkänoja?

Vilkaistaanpa hieman taaksepäin.

Pian kevätvaalien jälkeen syntyi vaikutelma, että jossakin oli hallituspohjasta jo päätetty. Vaalivoittajan tavanomaiset neuvottelukierrokset Sdp:n kanssa vaikuttivat haluttomalta pakkopullalta. Keskusta oli ilmoittanut oppositioon jäämisestään jo aiemmin.
Nopeasti selvisi, että hallitus rakentuisi Kokoomuksen, PS:n, RKP:n ja KD:n varaan. 

Hallitusohjelma julkaistiin 15. kesäkuuta ja hallitus nimitettiin 20. kesäkuuta. Ohjelman työmarkkinaosiossa hallituksen tulevat toimet on muusta ohjelmasta poiketen ilmoitettu valmiiksi formuloituina.
Työnantajat eivät ole kyenneet peittelemään tyytyväisyyttään sen johdosta, että heidän tavoitteensa sekä ay-liikkeen aseman heikentäminen on näin selkeästi kirjoitettu hallitusohjelmaan – kirjoitusvirheineen, kuten Krista Kiuru (Sdp) totesi A-studiossa.

Katsaus Tukholman Strandvägen’ille

Ruotsiin veropakolaiseksi siirtynyt, metsäyhtiö UPM-Kymmenen hallituksen puheenjohtaja Björn ”Nalle” Wahlroos osti 13.9.2021 yhtiölleen yhteensä 308.000 kpl UPM-Kymmenen osaketta hintaan 10,6 m€.
Vajaat vuotta myöhemmin 27.7.2022 metsäyhtiö UPM-Kymmene kertoi Wahlroosin hankkineen lisää yhteensä 600 000 yhtiön osaketta 29,33 euron keskihintaan.
Yhteensä Wahlroos sijoitti näissä kahdessa kaupassa yhtiöön 28,2 m€, hänen osakemääränsä yhtiössä kohosi yli miljoonaan.

Noin viikko eduskuntavaalien jälkeen 12.4.2023 BW ilmoitti eroavansa UPM-Kymmenen hallituksen puheenjohtajuudesta.

Ay-liikkeen kuolinkamppailu?

29.9.2023 Björn Wahlroos vieraili Ylen Politiikkaradiossa toimittaja Tapio Pajusen haastateltavana. Ohjelmassa – joko on otsikoitu BW-sitaatilla ”Suomalainen ay-liike käy kuolinkamppailua” – hän ei edes yritä peitellä inhoaan ay-liikettä kohtaan. Se on hänen mukaansa sekä epädemokraattinen että monopolistinen.
Poliittisesti Nallen ay-näkemykset sijoittuvat yhtä kauas äärioikealle, kuin mitä on totuttu kuulemaan Orpon hallituksen ministeri Rydmanilta (PS).

Petteri Orpon hallitusohjelman työmarkkinalait ovat Nallelle ”liian vähän ja liian myöhään”, huomattavasti radikaalimpia toimia olisi tarvittu.

UPM-Kymmenen vastaisku

Ay-liike aloitti vastalauseena hallituksen sanelemille työehtojen heikennyksille kahden viikon työtaistelun 11.3.2024. 
Samana päivänä suuromistaja Wahlroosin komennossa oleva UPM-Kymmene ilmoitti lopettavansa palkanmaksun niissä tehtaissa, joissa ”työ estyy” vaikka ne eivät kuulu lakon piiriin. Ajoitus kielii siitä, että askelmerkit oli etukäteen laadittu.
Toimenpidettä on yleisesti pidetty voimassa olevan lain näkökulmasta vähintään kyseenalaisena, jopa laittomana.
Pääministeri Orpo itse sekä useat hänen ministereistään ovat useaan otteeseen värikkäinkin sanankääntein tuominneet ay-liikkeen laillisen lakon.
Työnantajien kyseenalaisesta vastatoimesta ei pääministeriltä ole kuultu edes lievän kriittiseltä lausuntoa.

Miksi ”puntti ei tutise”?

Media on laajasti otsikoinut työnantajien ilmoittamista lakon kustannuksista. Kokoluokka on vaihdellut sadoista miljoonista miljardeihin, ja kärsijän rooliin on työnantajien taholta soviteltu koko kansantaloutta ja palkansaajia. Rivien väleissä on annettu ymmärtää, että yrittäjäpuolella kustannuksiin on varauduttu.

Tämä viesti on myös saatettu hallituksen tietoon. ”Puntti ei tutise” -tokaisulla on mm. ministeri Purra luonnehtinut varmuutta siitä, että hallituksen toimilla on vankka selkänoja. Mikäli UPM-Kymmenen julistama palkanmaksun keskeyttäminen mahdollisissa oikeusprosesseissa aiheuttaisi tehtaille taloudellisia menetyksiä, voisi Björn Wahlroos tarvittaessa kuitata ne taskurahoistaan.

Onko johtajuus hukassa? Vai onko se vain piilossa?

Meneillään oleva voimainkoitos on ay-liikkeen eloonjäämiskamppailu, jossa vastakkain ovat työnantajien mandaatilla toimiva maan hallitus ja ay-liike.
Taustalla kummisetänä asioita järjestelee Suomen 1990 -luvun talouskriisin jälkihoidossa varakkuutensa pesämunan kerännyt sijoituspankkiiri, joka nykyisessä asemassaan näyttäisi kykenevän pyörittämään koko itsenäisen maan hallitusta ja samaan aikaan arvostelemaan perustuslain takaaman yhdistymisvapauden nojalla toimivaa ay-liikettä epädemokraattisuudesta.

Eduskunnan kyselytunti 14.3 keskittyi kysymykseen johtajuudesta.
Oppositio kyseli, kuka hallitusta johtaa vai johtaako kukaan?
Kysyttiin myös, onko Orpo kaikkien suomalaisten vai ainoastaan osan pääministeri?
Johtajuus on kuin valta: Sen määrä on vakio!
Juuri nyt suuri osa siitä näyttäisi olevan länsinaapurimme pääkaupungissa.

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kuolevatko paikallislehdet?

Julkaistu: 15.4.2023 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Tätä kyseltiin Ylen Viimeisessä sanassa 14.4.
Mukana oli lopettamisuhan partaalla olevia paikallislehtiä ahkerasti ostellut Keskisuomalainen -konsernin pomo Vesa-Pekka Kangaskorpi, Journalistiliiton pj Hanna Aho sekä Tampereen yliopiston tiedotusopin dosentti Heikki Hellman.

Keskustelun kuuma pihvi oli valtion mediatuki, mitä käänneltiin pihdeillä eri asentoon, ja mistä annettiin myös harhaanjohtavaa tietoa vertailussa muihin Pohjoismaihin. ”Meillä ei ole mediatukia, meillä on erittäin korkeat arvonlisäverot” väitti Hanna Aho, eikä edes toimittaja korjannut ilmeistä virhettä.
Suomen yleinen alv-kanta on 24%, mutta sanomalehdille se on laskettu 10%:iin. Ensinnäkään sitä ei voi pitää ”erittäin korkeana” ja toisekseen se on ilmiselvä mediatuki.
Sen merkitys alalle vuodessa on noin 118 miljoonaa euroa.

Aho vertaili suomalaista tukea ruotsalaiseen, jossa alv-tuen lisäksi jaetaan mm. suoraa mediatukea ja jakelutukea. Ahon mukaan ruotsalainen ajattelu tarkastelee mediatukea demokratiatukena, kun sitä Suomessa pidetään yritystukena.
Merkitysero on kiinnostava.
Mielestäni se selittyy maiden poliittisen konsensushistorian eroista. Ruotsissa kehittyi pitkäaikaisen Sdp-dominanssin aikana sekä taloutta että poliittista ilmapiiriä vakauttava konsensus mediaa omistavan talouseliitin ja demokraattisen päätöksenteon välillä.

Meillä sellaista ei ole päässyt kehittymään, mistä on seurannut ainakin kaksi asiaa:
Yksityistä mediaa tarkastellaan enemmän voitontavoittelun kuin demokratian näkökulmasta, ja sen agendavaltaa käytetään selkeämmin alan omia taloudellisia intressejä edustavien poliittisten toimijoiden tukemiseen.

Kun meillä nyt todennäköinen oikeistohallitus valmistautuu 4-vuotiskauteensa, tulee Medialiitto lobbaamaan sanomalehtien alv -kohtelun lieventämistä määrätietoisesti. Pyrkimyksenä on ns. 0-verokanta, mikä mahdollistaisi myynnin 0-verolla mutta sallisi kuitenkin hakea maksetut arvonlisäverot takaisin. Käytännössä kyseessä olisi nykyistä huomattavasti mittavampi alv -tuki.
Arvonlisäverottomuus ei alaa kiinnosta, koska se ei mahdollistaisi maksetun alv:n palautusta.

Journalistiliiton pj Hanna Aho on oikealla asialla korostaessaan paikallislehtien kohdalla demokratia-näkökulmaa. Kuntatasolla päätöksenteon tiedonsaantiongelma on todellinen, koska kuntien oman tiedottamisen taso vaihtelee todella isosti.

Jotta valtion mediatukea voitaisiin kasvattaa, olisi oltava takeet siitä että kaupallinen mediamme kokonaisuutena osoittaisi nykyistä vakaampaa halua toteuttaa perustuslain edellyttämää kansalaisten puolueettoman tiedon saantia. Päättyneen 4-vuotiskauden aikana tämä tavoite ei toteutunut ainakaan IP-lehtiemme politiikkaa käsittelevässä journalismissa.

Iltalehden pilapiirtäjä Ville Ranta kuvaa osuvasti mediamme sisäänpäinlämpiävyyttä.

Kategoriat: Kotimaa, Media, Politiikka, Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Kun raha ja ideologia ohittavat totuuden

Julkaistu: 5.3.2023 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

USA:n avoimesti oikeistoa kannattava FoxNews -uutiskanava tulee todennäköisesti saamaan langettavan tuomion valehdeltuaan vaalivilpistä maan 2020 presidentinvaalien yhteydessä, kertoo Hesari artikkelissaan 5.3.2023 [maksumuurin takana].

Yhdysvalloissa lehdistönvapaus on mittava. Langettavaan tuomioon ei riitä, että media todistettavasti valehtelee. Kantajan on kyettävä osoittamaan, että median johto on tiennyt valehtelevansa, mutta valehdellut siitä huolimatta.

FoxNews’in kohdalla tämä voitiin todistaa, koska kanavan työntekijät tulivat keskinäisissä viesteissään sen itse myöntäneeksi.

Tiivistelmänä toimiva kuvakaappaus artikkelista:
Teko ja sen seuraukset!

Motiivikin on – oikeistoideologian lisäksi – todistettu: Raha!

Kanava uutisoi ensimmäisenä 3.11.2020 Arizonan äänten menevän Joe Bidenille.

Fox’in Trump -hypetykseen tottuneet kannattajat pettyivät ja vaihtoivat kanavaa, mikä alkoi laskea yhtiön osakekurssia.
Tämän seurauksena kanava vaihtoi levyä, ja ryhtyi tuomaan esiin kuviteltuja epäselvyyksiä ääntenlaskennassa, jossa syyllisiä etsittiin paitsi vaalityöntekijöistä myös käytössä olleesta, Dominion Voting Systems -nimisen yhtiön ääntenlaskentaohjelmistosta.
Yhtiö hakee Fox’ilta 1,6 mrd $ korvauksia.

Kategoriat: Media, Politiikka, Ulkomaat, Yleinen | Jätä kommentti

Unohtaisimmeko jo Bernerin?

Julkaistu: 19.2.2023 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Hesarin pääkirjoitussivulla 19.2. vt. päätoimittaja Antero Mukka rohkaisee lukijoita olemaan pelkäämättä muutoksia.

”VAALEISSA meidän pitää vaatia ehdokkailtamme visiota siitä, kuinka yhteistä kotimaatamme tulisi kehittää.”

Media keskittyy meillä niin tiukasti sananvapautensa varjeluun, että sen varsinainen päätehtävä unohtuu. Sen päätehtävää kuvaa parhaiten jostakin syystä käytöstä poistettu suomenkielinen sana ”tiedotusväline”.

Juuri nyt tiedotusvälineiden pitäisi esitellä äänestäjille vaaliohjelmansa julkistaneiden puolueiden tavoitteita. 

Niitä tulisi mediassa eri alojen asiantuntijoiden, kansalaisten ja journalistien kesken ruotia ja arvioida, millaisia konkreettisia vaikutuksia eri vaihtoehdoilla kansalaisten elämään ja kotimaan tulevaisuuteen olisi. 

Pitäisi myös olla itsestäänselvää, että journalistit ilman eri kehotusta toimisivat vapaaehtoisina faktantarkastajina, unohtaisivat alalla vallitsevan kyseenalaisiin arvoihin perustuvan ammatillisen lojaaliutensa ja paljastaisivat alan valeuutiset, mokat ja tahalliset väärintulkinnat.

Mitään edellämainitusta ei tapahdu, koska tieto ja sen välittäminen on medialle ensisijaisesti ansaintalogiikkaa.
Siksi puheet sananvapaudesta tarkoittavat ensisijaisesti vain uutisbisneksen vapauden puolustamista.

Asiat voivat toki mennä reisille – kuten pääkirjoituksen kehystyksessä käsitelty taksiuudistus meni.
Astetta vakavampi juttu on, mikäli demokratia rapautuu vain siksi, ettei media hoida ydintehtäväänsä.

PS! Yo. kirjoitus ei läpäissyt Hesarin kommenttipalstan moderointia ja jäi julkaisematta.

Kategoriat: Media, Politiikka, Yleinen | Jätä kommentti

Median klikkijahti vääristää todellisuutta

Julkaistu: 18.2.2023 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Ylen ”Viimeinen sana” käsitteli 17.2 median klikkiotsikoita. Sanalla tarkoitetaan lehtien verkkosivuilla käytettyä, perinteisen journalismin ”tärkein asia otsikkoon” -periaatteesta poikkeavaa otsikointia. 

Kaupallistuneen uutisoinnin myötä yleisö yritetään kaikin keinoin saada klikkaamaan uutinen auki, koska jokainen napsu tietä rahaa mediayhtiön kassaan.

Aiheesta keskustelivat Laura Saarikoski HS, Perttu Kauppinen IL sekä mediatutkija Anu Koivunen.

Näinkin pienellä otannalla otsikoinnin etiikasta löytyi lehtitalojen kesken merkittäviä eroja. 

Saarikoski katsoo, että olennaista on mielikuva, mikä otsikoinnista syntyy.
” Ja vaikka tiedetään, että lukijat lukisivat eniten uhkaavaa otsikkoa, niin ”sitä ei pidä käyttää koska se antaa väärän kuvan maailmasta tai mediasta. Mielikuvan täytyy olla totuudellinen.”

Iltalehden Kauppisella puolestaan oli ostsikointiin täysin eri lähtökohta: 

”Meillä Iltalehdessä jutuille on rajaton määrä otsikkovaihtoehtoja. Meidän sivuilla käy tuhansia ihmisiä jatkuvasti. Ihmiselle näytetään eri otsikoita ja hyvin nopeasti selviää, mitä niistä luetaan eniten ja sitten automaattisesti ryhdytään näyttämään vain sitä parasta otsikkoa”.

Yhdellä ja samalla uutisella voi siis sen julkaisun ensi hetkillä olla samaan aikaan lukuisia eri otsikoita.

Iltalehteä ei näytä huolettavan eettiset eikä moraaliset kysymykset siitä, minkä mielikuvan otsikointi lukijassa synnyttää – tai kertooko se itse uutisesta mitään.
Tärkeintä on että klikataan auki ainakin otsikko, luetaan edes se – ja jaetaan somessa eteenpäin. 

Turun Yliopiston professori Anu Koivuselle jää keskustelussa tavallisen lukijan näkökulmaa edustavan asiantuntijan rooli. Hän halusi kiinnittää huomiota siihen, miten keskeisiä poliittisia prosesseja uutisoidaan? 

”Ne ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä kysymyksiä. Eihän se mikä myy ja mikä saa lukemaan, eihän se saa olla ainoa asia mistä me tässä puhutaan. Kun me ihmiset käytämme alustoja ja sovelluksia, niin meidän täytyy oppia ajattelemaan, että myös meitä samanaikaisesti käytetään. Sillä on merkitystä sille, mitä minulle tulevaisuudessa tarjotaan, mitä saan luettavakseni, mitä saan tietää. Tämä kaikki on paljon enemmän kuin jokin klikkiotsikko.”

Ohjelman voit katsoa tästä.

Kategoriat: Media, Politiikka, Yleinen, Ympäristö | Jätä kommentti

”Viimeinen Sana” kysyi, miten hyvin media on lobattavissa uutisoimaan halutuista aiheista? ”Pelottavan hyvin” oli vastaus.

Julkaistu: 31.12.2022 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Median poliittinen puolueettomuus ei ole itsestäänselvyys. Nyt puhutaan avoimesti siitä, suosiiko media poliittista keskustelua ohjatessaan ja vaaliteemoja luodessaan yksiä ja sorsiiko toisia.
Poliittista uutisointia tiiviisti seuranneelle yllättävää on vain se, että teema nousee esiin vasta nyt.

Vahvat voimat yhteiskunnassa haluavat ihmisten ajattelevan, että mediayhtiöiden julkaisemat sanomalehdet ja niiden verkkoversiot ovat vailla omia valtapolittiisia intressejä. Näin ei ole milloinkaan ollut.

Foorumeja kriittiselle mediakeskustelulle ei liiemmälti ole.
Kaupallinen media kaihtaa aihetta kuin ruttoa ja Yle – jolle se julkisena laitoksena kuuluisi – puhuu aiheesta himmennetyin lyhdyin.
Yksi sellainen yritys nähtiin mediakriittiseksi itsensä laskevassa ’Viimeinen sana’ -ohjelmassa perjantaina 16.12 teemalla ”Miten media vaikuttaa puolueiden suosioon”?

Ohjelmasarjan valuvika on se, että studioon tuodaan median toimintaa arvioimaan pelkästään journalisteja ja kaupallisten mediatalojen vastaavia toimittajia.
Tästä lähtökohdasta on turha kärkevää kritiikkiä odottaa – semminkin kun journalistien ja mediatalojen keskinäinen lojaliteetti lähentelee poliisilaitoksen tasoa.

Mediatutkijat sekä yleisön edustajat loistavat poissaolollaan.

Joskus Rosa Kettumäen emännöimä ohjelma kuitenkin on pääsemäisillään olennaisen äärelle. Nyt vieraina olivat Laura Saarikoski (HS), Suvi Auvinen (Ellun kanat) ja Jouni Kemppainen (Maaseudun tulevaisuus, MTK).
Hesarin Saarikoski vähätteli median roolia, koska poliitikot somen avulla voivat lähestyä äänestäjiään suoraan ilman mediaa. Näin median rooli olisi muuttunut kommentoimaan sitä, mitä poliitikot somessa kertovat.
Jäi sellainen kuva, että somea pidetään alibina heikolle omalle taustatyölle politiikan tarkoitusperien selvittämisessä. Ja somen kauttahan media toimii:
Kuka Twitterissä eilen sitä ja kuka Instagramissa tai FB:ssä tänään tätä!

MT:n Jouni Kemppainen peräsi medialta parempaa perehtymistä siihen, mitä puolueiden asiakysymyksiin liittyvien erimielisyyksien taustalla oikeasti on.
Hänen käsitykseensä on helppo yhtyä.
Erimielisyyksien ideologisten juurisyiden perkaamisen asemesta mediaa kiinnostaa enemmän yksittäiset somejulkaisut ja yksittäisten poliitikkojen välisen kähinät.

Ohjelman varsinaisen skuupin pläjäytti pöytään Ellun kanojen Suvi Auvinen.
Ellun kanat on informaatiovaikuttamista harjoittava viestintäfirma, jolla on oman ilmoituksensa mukaan vankkaa kokemusta yhteiskunnallisen vaikuttamisen kriiseistä.
Suomeksi sanottuna lobbausfirma, joka tarjoaa palvelujaan syöttämällä mediaan maksavan asiakkaan toivomusten mukaista yhteiskunnallisen keskustelun sisältöä.

Toimittaja Kettumäki kysyi Auviselta, kuinka hyvin tässä onnistutaan? Miten hyvin pystytään strategisesti liikuttelemaan sitä, mistä suomalainen yhteiskunta puhuu?

Vastaus oli: ”Pelottavan hyvin”!

Kategoriat: Media, Politiikka, Yleinen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Yle sallii Orpolle valehtelun?

Julkaistu: 13.11.2022 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Kokoomuksen metsäpolitiikasta jättämä välikysymys käsiteltiin eduskunnassa 9.11. Sen mukaan hallitus on laiminlyönyt velvollisuutensa valvoa Suomen etua Euroopan Komission metsien ns. ennallistamisesityksessä.

Hallituspuolueet saivat äänestyksessä eduskunnan luottamuksen äänin 103-73.

Teemaa käsiteltiin myös Ylen Ykkösaamussa la 12.11, jolloin Petteri Orpo (Kok) oli Seija Vaaherkummun haastateltavana.

Toimittaja esittää Areenasta löytyvässä haastattelussa kohdassa 18’00” Orpolle yleisökysymyksen:
”Eu-vaikuttamisen ennallistamisasetuksen vastustamista ei kukaan kokoomuksen edustaja Suuressa valiokunnassa vastustanut heinäkuussa. Miksi?”

Orpo vastaa:
”Toissijaisuusvaatimus ja sen esittäminen komissiolle, se on ihan työjärjestyksien mukaan hallituksen tehtävä”

Valtioneuvoston Eurooppatiedotus kertoo yksiselitteisesti, että toissijaisuusvaatimuksen esittäminen kuuluu jäsenmaan parlamentille, Suomessa siis eduskunnalle.

”Kansallisten parlamenttien, Suomessa siis eduskunnan, asema vahvistui Lissabonin sopimuksen perusteella. Merkittävin uudistus on parlamenteille annettu erityistehtävä valvoa toissijaisuus- eli läheisyysperiaatteen toteutumista. Päätökset on siten tehtävä mahdollisimman lähellä kansalaista ja oikealla tasolla. Ellei periaate kansallisten parlamenttien mielestä toteudu, ne voivat tehdä huomautuksen komissiolle, Euroopan parlamentille ja neuvostolle.”

Petteri Orpo siis valehtelee kansalaisille. Tietämättömyydestä ei voi olla kyse, koska eduskunnan välikysymyskeskustelussa 9.11 asian oikean laita todettiin pariinkin kertaan. Toimittaja Seija Vaaherkumpu ei Orpon virheellisen väitteen kohdalla puutu asiaan. Vallan vahtikoira ei edes vingahtanut, vaan antoi vieraansa lasketella luikuria.

Yle on eduskunnan valvonnassa oleva mediatalo, jonka tehtävä politiikan uutisoinnissa olisi muodostaa neutraali vaihtoehto yksityisten mediatalojen omistajien poliittistaloudellisia intressejä edustavalle kaupalliselle medialle. 
Tällä hetkellä Yle ei tuosta tehtävästään suoriudu, eikä sen pitäisi olla yhdentekevä asia Yleisradion parlamentaarisin voimasuhtein valitulle hallintoneuvostolle.

Kategoriat: Yleinen | Jätä kommentti

Viimeinen sana – mutta kenen?

Julkaistu: 22.10.2022 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Julkisen palvelun Yle ei luota omaan journalistiseen osaamiseensa, vaan tarvitsee media-aiheiseen ohjelmaansa vakiovieraiksi kaupallisten mediayhtiöiden päätoimittajia.
Vuoroviikoin viimeistä sanaa ovat sanomassa Sanoma Oy:n ja Alma Median edustajat.

Ylen perjantai-illan, ’mediakriittiseksi’ itseään kutsuvalla ”Viimeinen sana” -ohjelmalla olisi edellytyksiä tulla oikeasti mediakriittiseksi ohjelmaksi. Se on kuitenkin – ilmeisen tietoisesti Ylen johdon taholta – tehty mahdottomaksi valitsemalla ohjelman vakiovieraiksi journalisteja, mutta ei journalismin tutkijoita.

Eikä edes mitä tahansa journalisteja, vaan – kuten esim. eilen – tutkitusti ideologisesti puolueellisen Iltalehden päätoimittaja Perttu Kauppinen.

Eilen 21.10. aiheena oli ”Antaako media liikaa valtaa ekonomisteille”?
Vastausta kysymykseen ei tietenkään saatu. 

Ekonomistivieras, Laboren tj, taloustutkija Mika Maliranta ei saanut vastattavakseen kovinkaan ytimekkäitä kysymyksiä, ja hänen roolinsa jäi osaamiseensa nähden heiveröiseksi.

Viimeinen Sana olisi kehityskelpoinen ohjelma, mutta sen puitteet, formaatti ja ennenkaikkea journalismin tutkijoita karttavat vierasvalinnat pitävät huolen siitä, että anti säilyy enimmäkseen perjantai-illan viihteenä – vaikka toimittaja Rosa Kettumäellä selvästi olisi sekä haluja että kykyjä enempäänkin.

Kategoriat: Media, Politiikka, Talous, Yleinen | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti