Reijo Liinamaa

Opetusministeri Jukka Gustafssonin (sd) esittämät lainsäädännön muutokset koulujen työrauhan parantamiseksi ovat ammattikasvattajien näkökulmasta erittäin tervetulleita ja odotettuja. Ministeri esittää, että opettajat ja rehtorit valtuutetaan takavarikoimaan opetuksen häirintään tai toisten vahingoittamiseen soveltuvia esineitä. Myös jälki-istunnoissa voitaisiin oppilaalla teettää oppimiseen tähtääviä tehtäviä. Uudistuksen ovat oikeansuuntaisia ja antavat edes osittain opettajille takaisin niitä työrauhan ylläpitoon tarpeellisia oikeuksia, joita heiltä vapaan kasvattamisen (?) nimissä takavuosina riistettiin.

Kirjoitin itse vuosi sitten aiheesta mm. Opettaja -lehdessä ja ihmettelin sitä, miten kiltisti opettajat itse näyttivät kurinpidolliseen kädettömyyteensä suhtautuvan. Opettaja on monissa tervettä elämäntapaa puolustavissa asioissa puun ja kuoren välissä. Hän seuraa sivusta, miten oppilas jättää maksuttoman ja terveellisen kouluruokailun väliin ja kiirehtii koulusta suoraan paikalliseen roskaruokalaan energiantarvettaan täyttämään ja tulee liikuntapäivänä kouluun ilman varusteita. Puhelinta saatetaan käyttää myös vanhempien toivomaan tarkoitukseen (ollaan tavoitettavissa), mutta etupäässä kaikkeen muuhun, myös opetuksen häirintään.

Opettajan tulee siis olla kiitollinen siitä, että hänelle nyt mahdollisesti tullaan suvaitsemaan hieman enemmän oikeuksia varmistaa sekä oman työnsä tekemisen edellytykset että taata oppimisrauha oppimishaluisille oppilailleen.
Hyvä niin, teemme aaltoja kohti opetusministeriötä!

Kiitän ja kumarran nöyrimmästi kaikkia äänestäjiäni! Teitä on 111 mäntsäläläistä, jotka katsoitte voivanne valtuuttaa minut toimimaan puolestanne seuraavan 4 -vuotiskauden. Itse asiassa äänestitte minut valtuustoon uusista valtuutetuista suurimmalla äänimäärällä. Aion olla luottamuksenne arvoinen.

Tähän ikään hankittu elämänkokemus yhdistettynä valtuustotyöskentelyn täydelliseen kokemattomuuteen tulee varmasti olemaan tuntemuksia herättävä yhdistelmä. Kolmen suurimman puolueen voimasuhteet 12-11-10 (Kepu, Kok, Sdp) ovat niin tasaiset, että kuntalaisten näkökulmasta kompromissien löytäminen on, ei ainoastaan toivottavaa vaan välttämätöntä. Perussuomalaisten 4 uutta edustajaa 6:n uuden demarivaltuutetun kanssa tulevat myös aiheuttamaan saliin tervetullutta säpinää seisahtuneita (?) vesiä liikuttelemaan.

Kuntalaisten keskuudessa eniten suuttumusta aiheuttanut asia valtuuston toiminnassa on tuntunut olevan se, että hyvätkään ehdotukset eivät saa kannatusta, mikäli niiden esittäjä on väärästä puolueesta. Toinen on kokemukseni mukaan kunnallisten kilpailutus- ja tarjousmenettelyjen puutteet, jotka johtavat kuntalaisten kannalta kalliisiin ja huonoihin sopimuksiin. Kunnallisten rakennusprojektien valvonnasta on myös kuulunut vähemmän mairittelevia arvioita.

Kunnan viranhaltijoiden tulisi yhteisiä varoja käyttäessään noudattaa täsmälleen samanlaista tarkkuutta, huolellisuutta ja harkintaa kuin omassa henkilökohtaisessa taloudessaan. Pätkätöitä tekevän pienipalkkaisen työntekijän kunnallisveroeuro on liian arvokas hukattavaksi leväperäiseen taloudenpitoon.

Tehdään yhdessä – saadaan parempaa!

1. Työpaikkaomavaraisuutta parantamalla Mäntsälä tulee toimeen omillaankin. Liittymistä isompaan kuntaryhmään ei tule silti sulkea pois.
2. Korkea kunnallisvero on halpa, jos sillä saa laadukkaat palvelut kun taas matala kunnallisvero kallis, jos sillä saa pelkkää ”eioota”.
3. Lapset ja nuoret ovat paras sijoituksemme. Opetukseen ja koulun terveydenhuoltoon on panostettava.
4. Nuorten yhteiskuntatakuun toteutuminen kunnassa on varmistettava!
5. Kunnallisten projektien toteuttamisen kustannus- ja laaduntarkkailua on parannettava ja pian! Huonosti toteutetun remontin johdosta Ehnroosin koulu oireilee jo parin kuukauden käytön jälkeen.
6. Vain yrittäminen synnyttää uusia työpaikkoja. Kannatan aktiivista yrityspolitiikkaa.
7. Mäntsälän taitavat ja tuotteliaat kulttuurintekijät ja heidän yleisönsä tarvitsevat itselleen esiintymispaikan. Kulttuuritalon alustava  suunnittelu tulee käynnistää.
8. On kunnia-asia huolehtia vanhuksista.
9. Puhdas luonto virkistää mieltä. Jäteveden laskeminen Mustijokeen on lopetettava!
10. Lasten koulutie Nummisten uuteen kouluun on turvattava. Tarvitaan pyöräilykelpoisia pientareita ja kevyen liikenteen väyliä.

Nykyisen lain mukaan opettaja ei saa tutkia oppilaan taskuja eikä laukkuja. Mikäli hän epäilee, että oppilaalla on hallussaan vaarallisia esineitä (terä- tai muu ase), tulee hänen OAJ:n lakimiehen mukaan ottaa yhteys poliisiin. Näihin typeryyksiin ollaan nyt onneksi havahtumassa, ja opetusministeri Jukka Gustavsson (sdp) aikoo ehdottaa lakimuutosta, joka lisäisi opettajan oikeuksia.

Opettajan oman ja oppimishaluisten oppilaiden työrauhan varjelemisesta tehtiin siis vapaan kasvatuksen ihannoinnin vuosina ongelma riisumalla opettajalta riittävät oikeudet työrauhansa suojeluun. Mitä tuumaisi kirurgi suuta soittavasta riehuvasta kandista leikkaussalissa? Tai lentokapteeni vastaavasta tyypistä ohjaamossa? Miten onnistuisi poliisilta järjestyksen pito, jos hän saisi puhutella ja käskyttää, mutta ei koskea?

Kukaan ei näy luottavan opettajan arviointikykyyn esim. sen suhteen, milloin häirikön kohdalla on kyse hoitoa vaativasta tunnehäiriöstä ja milloin olemattoman kotikasvatuksen saaneen, koulunkäynnissään alisuoriutuvan narsistin suunsoitosta. Ensimainittu ohjataan asianmukaiseen hoitoon. Jälkimmäinen tulee tulee vain poistaa nopeasti ja tehokkaasti erilliseen pienryhmään opiskelemaan muiden kaltaistensa kanssa. Kaikki muu on opettajan ja oppilaiden kalliin ajan tuhlaamista.

Ja on jokseenkin erikoista edes keskustella siitä, etteikö opettaja saisi ottaa oppilaalta teräasetta, jos hän tällä sellaisen havaitsee.

Yhteisön sivistystä voidaan arvioida sen mukaan, miten se huolehtii niistä ihmisistä, jotka eivät itse kykene huolehtimaan itsestään: Lapsista, sairaista ja vanhuksista. Kun eduskunta viime keväänä keskusteli vanhuspalvelulaista, kiteytyi kiistely desimaaleihin: Pitäisikö lakiin kirjata demarien vaatima hoitajamitoitus 0,7 vai ei? Vastustajat korostivat monimuotoisuuden olevan tärkeämpää, kun taas mitoituksen puolustajat korostivat hoitavien käsien määrän merkitystä.

Vierailimme demariehdokkaiden kanssa Kivistöntien ja Kotokartanon palvelutaloissa keskustelemassa ikäihmisten ja heidän hoitajiensa kanssa ja myös  laulamalla yhdessä tuttuja lauluja. ”Rakastan elämää, joka nuoruuden haaveita kantaa, rakastan elämää, joka muistojen hetkiä kantaa” -säkeiden päättyessä tunnelma oli käsinkosketeltava. Roskia meni silmiin sekä laulajien että kuulijoiden puolella.

Musiikilla on kaikista inhimillisen viestinnän muodoista ainoana ominaisuus solahtaa suoraan kuulijan alitajuntaan, missä se melodiapätkien, kertosäkeiden ja laulunsanojen avulla elvyttää muistoja, palauttaa mieleen unohtuneita tilanteita ja tunteita, kenties ihmisiäkin. Sanalla sanoen, parantaa.

Meistä jokainen vanhenee ja tarvitsee jossakin vaiheessa auttavia käsiä päivittäisissä toimissaan. Vanhusten ja heidän hoitajiensa keskellä alkoi keväinen keskustelu hoitajamitoituksen desimaaleista muuttua lihaksi. Eläviä ihmisiä hoitavat kädet tekevät inhimillisessä katsannossa tärkeämpää työtä, kuin vaikkapa organisaatiokaavioita piirtelevä, ostopalveluja markkinoiva konsultti.

Ikääntyvistä jäsenistään huolehtimisen on oltava yhteisölle kunnia-asia.

Koulun ongelmat ja ongelmaoppilaat ovat sukupolven aikana muuttuneet. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että kun häiritsevä oppilas parikymmentä vuotta sitten saatiin ojennukseen puhuttelulla, niin tänään siihen tarvitaan psykologeja ja psykiatreja. Erityisluokissa opettajat pitävät päivästä toiseen huolta oppilaasta, joka saattaa olla liian sairas, päästäkseen hoitoon. Kyllä, luit aivan oikein: Liian sairas, päästäkseen hoitoon (HS 141012)!

 Välillä opettaja tuntee olevansa kodeissa muhivan henkisen ja fyysisen väkivallan, puhumattomuuden, tunnehäiriöiden, ajan- ja kiinnostuksen puutteen jne. aiheuttamien kasvatusongelmien kaatopaikka. Jos lapset ovat altistuneet ongelmille niin kauan, etteivät opettajan kyvyt enää riitä, tarvitaan mielen terveyteen erikoistuneita ammattilaisia. Ongelma vain on, että lapsen hoitoon saamisen prosessi on tuskallisen pitkä ja byrokraattinen jo aikuisenkin mittapuun mukaan, mitä sitten lapsen. Sen lisäksi ammattilaisia tuntuu olevan liian vähän.

Mäntsälässä oppilaiden terveydenhuollon tilanne ei ole sen huonompi kuin Suomessa keskimäärin. Mutta kun se koko Suomessa on huono, ei henkseleiden paukutteluun ole syytä kenelläkään.
Meribiologit analysoivat vesistöjen tilaa tutkimalla simpukoita. Ammattikasvattaja voi päivittäin ”lukea lapsista” yhteiskunnan senhetkistä tilaa. Opettajan ammatin romantisointiin ei vallitsevissa oloissa ole mitään syytä.

1990 -luvun lama ja sen myötä toteutetut leikkaukset opetuksesta ja koululaisten terveydenhoidosta näkyvät nyt nuorten syrjäytymisen rajuna kasvuna. Meillä ei ole varaa aiheuttaa toista syrjäytymisaaltoa ennen kaikkea inhimillisistä syistä. Mutta jos humaani perustelu ei tiukan linjan markkinaliberalisteille kelpaa, niin sanotaan sitten se kovempi syy: Heikkenevä huoltosuhde ei kestä toista syrjäytymisaaltoa.

Mäntsälä -lehti ihmettelee täysin aiheellisesti pääkirjoituksessaan 12.10, miksi kunnan omistaman Mäntsälän Sähkö -Oy:n ja Vesilaitoksen omistusjärjestelyillä on yht’äkkiä kova kiire. Niin kova, että asia aiotaan tuoda päätettäväksi vaalien jälkeen viimeistä kertaa kokoontuvalle vanhalle valtuustolle. Kun kh syyskuussa katsoi, että asioita ei ole riittävästi edes valtuuston kokoontumiseen, aiotaan nyt marraskuussa runtata läpi merkittäviä päätöksiä vähän kuin vaalihumun varjossa ja puolihuolimattomasti. Niin lyhytjänteistä kh:n toiminta ei sentään voi olla, etteikö yhtiöittämisajatuksesta jo syyskuussa olisi ollut mitään tietoa.

Uskallan epäillä, että ainakin demariryhmässä halutaan ottaa asiassa aikalisä, ja antaa näin merkittävällä tavalla kunnan talouteen vaikuttava asia uuden valtuuston päätettäväksi. Semminkin, kun vain puolet vanhasta valtuustosta ylipäätään on ehdolla runsaan parin viikon kuluttua pidettävissä vaaleissa.
Nyt on aikalisän paikka!

Hunttijärveltä lähtevä Mäntsälänjoki virtaa koko kunnan halki, muuttuu Kirkonkylän ohitettuaan ja Haarajokeen yhdyttyään Mustijoeksi valuen Pornaisten puolelle Nummisissa. Kirkonkylän ohitettuaan joki saa Mäntsälän vedenpuhdistamosta silloin tällöin epämukavia terveisiä.
Nykykielellä terveisistä sanottaisiin, että ”Ou, shit!”

Näitä päästöjä kutsutaan nimellä ”ylijuoksutus”, mikä tarkoittaa sitä, että laitoksen kapasiteetti ei kaikin ajoin syystä tai toisesta riitä käsittelemään sisääntulevaa viemärijätöstä. Ylijäämää valutetaan jokeen.
Herkkänenäiset Mäntsälän Kirkonkylässä asuvat valtuutetut pitivät aikoinaan viisaana sijoittaa puhdistuslaitos keskustan läpi virtaavan joen alajuoksulle, Porvoo-Hyvinkää -tien eteläpuolelle. Ajateltiin, ettei se olisi sinne sijoitettuna haisemassa ja likaamassa jokea kunnan keskustassa. Laitoksen läheisyydessä  tai joen alajuoksulla asuvilta ei taidettu juuri mitään kysellä.

 1970 -luvulla kunnalla olisi ollut tilaisuus ilmoittautua osalliseksi Keski-Uudenmaan kuntien kanssa meriviemärihankkeeseen. Sitä pidettiin kuitenkin tuolloin liian kalliina. Tänä päivänä moni asiaa tuolloin käsitellyt olisi varmasti eri mieltä kalleudesta.
Nyt kun Mäntsälän vesilaitos vastaa myös Pukkilan jätevesien hoitamisesta, olisi neuvottelut meriviemäriin liittymisestä tai jostakin muusta kestävästä, Mustijokea saastuttamattomasta ratkaisusta aloitettava pikaisesti.

Linnanmäen alueella, Mattilassa ja Nummisissa on haju- ja muista virkistyskäyttöhaitoista saatu jo sen verran vahvaa empiiristä näyttöä, että kunnan toimia asian järjestämiseksi halutaan asukkaiden taholta sekä tukea että kiirehtiä.
Tarvittaessa huomattavasti nykyistä näkyvämmin ja kuuluvamminkin.