Koulun ongelmat ja ongelmaoppilaat ovat sukupolven aikana muuttuneet. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että kun häiritsevä oppilas parikymmentä vuotta sitten saatiin ojennukseen puhuttelulla, niin tänään siihen tarvitaan psykologeja ja psykiatreja. Erityisluokissa opettajat pitävät päivästä toiseen huolta oppilaasta, joka saattaa olla liian sairas, päästäkseen hoitoon. Kyllä, luit aivan oikein: Liian sairas, päästäkseen hoitoon (HS 141012)!
Välillä opettaja tuntee olevansa kodeissa muhivan henkisen ja fyysisen väkivallan, puhumattomuuden, tunnehäiriöiden, ajan- ja kiinnostuksen puutteen jne. aiheuttamien kasvatusongelmien kaatopaikka. Jos lapset ovat altistuneet ongelmille niin kauan, etteivät opettajan kyvyt enää riitä, tarvitaan mielen terveyteen erikoistuneita ammattilaisia. Ongelma vain on, että lapsen hoitoon saamisen prosessi on tuskallisen pitkä ja byrokraattinen jo aikuisenkin mittapuun mukaan, mitä sitten lapsen. Sen lisäksi ammattilaisia tuntuu olevan liian vähän.
Mäntsälässä oppilaiden terveydenhuollon tilanne ei ole sen huonompi kuin Suomessa keskimäärin. Mutta kun se koko Suomessa on huono, ei henkseleiden paukutteluun ole syytä kenelläkään.
Meribiologit analysoivat vesistöjen tilaa tutkimalla simpukoita. Ammattikasvattaja voi päivittäin ”lukea lapsista” yhteiskunnan senhetkistä tilaa. Opettajan ammatin romantisointiin ei vallitsevissa oloissa ole mitään syytä.
1990 -luvun lama ja sen myötä toteutetut leikkaukset opetuksesta ja koululaisten terveydenhoidosta näkyvät nyt nuorten syrjäytymisen rajuna kasvuna. Meillä ei ole varaa aiheuttaa toista syrjäytymisaaltoa ennen kaikkea inhimillisistä syistä. Mutta jos humaani perustelu ei tiukan linjan markkinaliberalisteille kelpaa, niin sanotaan sitten se kovempi syy: Heikkenevä huoltosuhde ei kestä toista syrjäytymisaaltoa.