Olen reiluhkosti keski-ikäinen ikinuori, jonka mielestä niin monet asiat maailmassa edelleen ovat poskellaan. Ihan niinkuin silloin 1960- ja 70 -luvuilla, jolloin väärin olevista asioista oli kerrottava kovalla äänellä ja riittävällä toistolla. Luottaen siihen, että kyllähän ihmisten nyt on pakko käsittää, kun asiat selkeästi ja perustellen tuodaan esille…
Sittemmin olen sisäistänyt asian jos toisenkin. Melkein kaimani, valtakunnansovittelija Keijo Liinamaa totesi 70 -luvulla kesken jumiutuneiden työehtosopimusneuvotteluiden, että ”on vaikea saada miestä ymmärtämään jokin asia, jos hänen toimeentulonsa riippuu siitä, että hän ei sitä ymmärrä”.
Olen havainnut, että melko monet ihmiset Suomessa saavat palkkaa siitä, että he ymmärtävät asioita valikoidusti. (Tosin käsittämättömän monet ymmärtävät asioita valikoidusti ihan ilmaiseksi.)
Sekin on tähän ikään selvinnyt, ettei tämä maailma taida valmiiksi tulla, vaikka miten kirjoittaisi tai viisastelisi. Mutta aina kun törmää mielestänsä erityisen nerokkaisiin tai poikkeuksellisen typeriin mielipiteisiin, on vaikeaa olla kommentoimatta. Tauti lienee parantumaton.
Reijo Liinamaa, kuntapoliitikko, median suurkuluttaja.