Maan hallitus ilmoitti yks’kantaan, että kuntien tulisi ensi vuonna pienentää menojaan yhteensä miljardilla. Niinpä myös Mäntsälän valtuustossa pohditaan tänä syksynä epätoivoista yhtälöä: Miten tehdä talousarvio, joka ei raunioittaisi kunnallisia palveluja eikä nostaisi velkamäärää saati veroäyriä kestämättömäksi. Säästölistalle on tarjottu palveluseteleiden käytön lisäämistä, laajempaa ostopalvelujen käyttöä (=palvelujen yksityistämistä), omaisuuden myyntiä ja kunnallisten kiinteistöjen rakennuttamista leasing -periaatteella. Viimemainittu tarkoittaisi, että joku raharikas rakentaisi pytingin ja vuokraisi sen sitten kunnalle. Kaikki osapuolet ovat selvillä, että lopullinen hinta kunnalle muodostuisi itse rakennettua kalliimmaksi. Menettely helpottaisi kuitenkin akuuttia kassavajetta. Logiikka on siis sama kuin pikavipeissä.
Verrataanpa ensin jonkin kunnallisen palvelun (vaikkapa vanhusten palvelutalo) tuottamista samalla hinta/laatusuhteella kunnan omana ja toisaalta yksityisen palveluna. Laki säätää kumpaakin osapuolta sitovat henkilöstömitoitukset ja ammattiliitot huolehtivat siitä, että palkat ovat samat. Yksityisen yhtiön henkilöstökulut asiakasta kohden on siis oltava sama kuin julkisella puolella, edellyttäen että lakeja noudatetaan.
Mikäli yksityinen yritys on osakeyhtiö ja toimii OY -lain mukaisesti, on sen tuotettava osinkoa osakkeenomistajille, ainakin mikäli aikoo toimia pidempään. Kyseisen lain 5§ sanoo nimittäin näin:
”Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin.”
Ja yleensä ei määrätä toisin. Tämä tarkoittaa määritelmän mukaan sitä, että yksityisen tuottaman palvelun lopullisen hinnan on oltava osinkoina jaettavan voittomarginaalin verran varsinaista kulurakennetta kalliimpaa. Miksi kunnissa kuitenkin lasketaan, että se on edullisempaa? Yksityistämisen puolustajat vetoavat yleensä siihen, että yrittäjä osaa järjestää toiminnan niin, että se (osinkovaatimuksesta huolimatta) olisi julkista edullisempaa! Elon laskuopin mukaan väitteen on oltava huuhaata! Paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että yrittäjä harrastaa hyväntekeväisyyttä… .
Mikäli palvelu kunnan tuottamana on oikeasti kalliimpaa, vaatii se hieman tutkimista. Eivätkö kunnallisten palvelujen tuottajat muka osaakaan järjestää palveluja yksityisen veroisesti? Ainakaan Mäntsälässä hallintokuntien johtajien kyvykkyyttä ei tässä suhteessa ole mitään syytä epäillä – asiantuntemusta löytyy kosolti. Koska koko keskustelu vaikuttaa siis täysin turhalta, niin miksi sitä kuitenkin jatkuvasti käydään?
Olen kuullut sellaisenkin selityksen, että yksityisellä puolella työvoimaa käytetään ”tehokkaammin”. Henkilöstömitoitusten suhteen saatetaan pysytellä lähempänä kriittistä marginaalia. Sairauspoissaolojen ja lomien sijaistuksissa voidaan ehkä pihistellä, ollaanhan sitä samaa firmaa ja vähän kuin yhtä perhettä… . Väitetään myös, että henkilöstön pätevyysvaatimusten ja siis myös palkkauksen suhteen saatetaan olla suurpiirteisempiä. Alan työvoimavaltaisuuden vuoksi näistä kertyy nopeasti positiivista marginaalia. Mutta: Palvelun laatu ei voi olla enää sama, kuin se olisi julkisella puolella.
Antavatko yksityisiin palveluihin siirtymisen puolustajat näin hiljaisen hyväksynnän palvelun heikommalle laadulle? Onko kyse siitä, että säästäminenkin monen muun ohella halutaan ulkoistaa?
Tätä voisi epäillä ainakin sillä perusteella, että kiihkeimmät palvelujen yksityistämistä kannattavat puheenvuorot tulevat usein niiltä tahoilta, missä tuskin koskaan ilmenee omakohtaista tarvetta turvautua kunnallisiin vanhus- tai muihin palveluihin.