Hesarin tuore vastaava päätoimittaja Riikka Venäläinen käsittelee pääkirjoituksessaan 21.6 sitoutumattomuus -käsitettä erittäin raikkaalla ja tuoreella tavalla. Mitään lähellekään tämän kaltaista avausta en ole vastaavan pääkirjoittajan kirjoittamana lehdestä löytänyt useaan vuosikymmeneen – ja olen lukenut Hesarini melko tarkasti.
Yleisin syytös lehteä kohtaan on päätoimittajan mukaan se, että lehdellä on jonkin teeman suhteen oma tavoite – agenda. No. onhan niitä toki ollut. Kun Janne Virkkunen aloitti 1991, piti Suomi saada EU:n jäseneksi. Tavoite oli riittävän arvokas, jotta porvarillinen Hesari saattoi liittoutua demaripääministeri Paavo Lipposen ajamiin tavoitteisiin yleisemminkin. Aina EU -äänestykseen 1994 saakka olisi voinut kuvitella Hesarin ottaneen paikan silloiselta Demari -lehdeltä puolueen äänitorvena. Liittymisen jälkeen allianssi purkautui pikkuhiljaa, ja Virkkusen päätoimittajuuden kalkkiviivoilla kuljettiin jo tutuissa liberaaleissa teemoissa.
Lyhyehköksi jääneen Mikael Pentikäisen kipparoinnin teemana oli saada Yle ruotuun. Tätä agendaa ei edes yritetty peitellä. Päätoimittaja arvosteli lähes viikoittain Ylen rahoituksen järjestämisyrityksiä. Tällä oli myös vaikutusta. Tosin se koitui Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen hallituksissa viestintäministerinä toimineen Suvi Lindenin kohtaloksi, kun hän v. 2010 ryhtyi kuuntelemaan Sanoma Oy:n ja Aamulehden taholta tulvivaa ns. Ylen media -maksua torpedoivaa kritiikkiä liian tarkasti ja siirsi asian seuraavalle hallitukselle. Linden jäi valitsematta eduskuntaan vuoden 2011 vaaleissa. Tarvittiin Krista Kiurua laittamaan Ylen rahoitus kuntoon, minkä hän lupauksensa mukaisesti tekikin määräajassa vuoden 2012 loppuun mennessä. Mikael Pentikäinen sai potkut noin kuukausi sitten.
Tätä taustaa vasten uuden päätoimittajan julkilausumat periaatteet tuntuvat – ollakseni rehellinen – aivan liian hyviltä ja journalistisesti kunnianhimoisilta voidakseen tulla lehden toiminnan pysyviksi teeseiksi. Lukijoiden kannalta tätä tietysti on toivottava. Ja ehkä yhtiön juuri tuplamiljardööriksi rikastunut tuore hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin on bisneksestä sen verran oppinut, että siinä missä menestyksellinen hissibisnes edellyttää korkeiden talon rakentamista menestyvä sanomalehti tarvitsee runsaasti päivittäisiä lukijoita. Niitä uskon uuden päätoimittajan lehdelle tuovan – tai ainakin merkittävästi hidastavan niiden vähenemistä.