Hyödyllisiä idiootteja? Ai me vai?

Julkaistu: 25.1.2019 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

A-talkissa oli ajankohtainen keskustelu facebookista ja muista ”yhteisöllisistä” verkkopalveluista. Asiantuntevaa ja suoraa puhetta. 

F-Securen tutkimuspäällikkö Mikko Hyppönen ilmaisi asian selkeimmin: Palvelut eivät ole ”ilmaisia” vaan niiden käytön hintana asiakas luovuttaa yrityksille jatkuvasti yhä yksityiskohtaisempaa tietoa henkilökohtaisesta kulutuskäyttäytymisestään, harrastuksistaan, matkustelustaan jne. Yritys käyttää tätä tietoa myymällä sitä edelleen tarkkaan kohdennettua mainontaa tekeville tahoille. 

Osalle ihmisiä on ihan OK, että kun käy vilkaisemassa lomamatkatarjontaa, niin pian sen perään alkaa itsestään pulpahdella matkafirmojen mainoksia työpöydälle – yllättäen ja pyytämättä.
Osalle tulee kiusallinen ole: Tarkkaillaanko minua?

Vakavampien kysymysten äärellä ollaan, kun puhutaan valtiotason hybridivaikuttamisesta. Laajamittainen esimerkki tästä oli USA:n presidentin vaalit. Siinä ei suoraan pyritty ohjaamaan äänestyskäyttäytymistä tiettyyn suuntaan – päinvastoin sitä pyrittiin ohjaamaan yhdestä suunnasta poispäin… .

Kylvettiin eripuraa ja kyseenalaistettiin äänestämisen mielekkyys ylipäätään. Nyt nähdään tulos: USA on jakautunut keskeltä kahtia! Jakautunut valtio on heikompi valtio, mikä oli operaation todellinen päämäärä.

Nyt pari kuukautta ennen eduskuntavaaleja on meillä Suomessakin havaittavissa trendi, joka vähättelee äänestämisen merkitystä, kyseenalaistaa politiikan moraalia ja tyrkyttää kansalaisille käsitystä politiikassa mukana olevien mädännäisyydestä. 

Samaan epätietoisuuden lietsontaan ja ihmisten hämmentämiseen pyrkivät kaikki uutismediaa teeskentelevät sivustot, jotka ennen vaaleja lisääntyvät kuin sienet sateella.

Tähän linkittämäni, Aalto -yliopiston kyberturvallisuusprofessroi Jarno Limnell’in asiantunteva kirjoitus aiheesta kannattaa lukaista.
https://blogit.iltalehti.fi/jarno-limnell/2017/10/07/informaatiovaikuttaminen-vaaleissa/

Kategoriat: Kotimaa, Media | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Siirtyykö Homo Sapiens asumaan maan alle?

Julkaistu: 22.12.2018 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn vieraili äskettäin Tv1’n ajankohtaisohjelmassa ja lausui mm. näin:

”– Ilmastonmuutos on valtava markkinahäiriö. Sillä on suuri merkitys pitkän aikavälin talouskasvun ja talouden kestävyyden kannalta
– Tulevien vuosikymmenten suomalaisten täytyy voida rakentaa elämäänsä ilman, että he joutuvat taistelemaan edellisten sukupolvien velkojen ja ympäristöongelmien kanssa.”

Rehn on oikeassa. Siitä, mikä tämän ”valtavan markkinahäiriön” on aiheuttanut, hän ei puhunut. Teollistuneet maat ovat vuosikymmenten ajan hyväksyneet tilanteen, missä osa hyvinvoinnista ulosmitataan luonnosta velaksi tulevien sukupolvien maksettavaksi. Tästä on vallinnut vastenmielinen konsensus yli puoluerajojen.

Tulevilta sukupolvilta varastettu hyvinvointi ei suinkaan ole jakautunut tasaisesti kansalaisten kesken. Suuri osa varastetusta omaisuudesta on pääasiassa yksityis- mutta osin myös valtio-omisteisten yhtiöiden omissa pääomissa, niiden korruptoituneiden poliitikkojen tileillä veroparatiiseissa tai omistajille jaettuina osinkoina tuottoisammissa sijoituskohteissa.

Sillä ei ole merkitystä, onko saastuttavan teollisuuden omistaja ollut yksityinen vai valtio. Romahtaneen Neuvostoliiton valtionkapitalismi ehti aiheuttaa tuleville sukupolville ympäristölaskun, jota kukaan ei pysty arvioimaan.
Kiinassa toimittiin pitkään täysin ympäristöstä piittaamatta, kunnes havahduttiin siihen, että suurkaupungeissa piti ryhtyä käyttämään hengityssuojaimia.

Olli Rehnin mainitsema ”markkinahäiriö” ei siis oikeasti ole mikään häiriö, vaan yhdessä harkitusti omalle sukupolvelle myönnetty oikeus varastaa ympäristöarvoja tulevilta sukupolvilta.
Mikäli haluamme, että ihmiset voivat tällä planeetalla edelleen asua, on markkinatalouden sääntely nostettava aivan uudelle tasolle.

Mutta mitkä ovat mahdollisuutemme? 

Erään Atlantin takaisen, ilmakehää saastuttavan valtion päämies ei vastoin tiedeyhteisön yksiäänistä kantaa edes tunnusta ilmasto-ongelman olemassaoloa! Hän näyttää päinvastoin ylpeilevän sillä, ettei näe sitä minkä kaikki muut näkevät.
Valtioiden pitkän tähtäimen selviytymisskenaarioissa on varmasti jo varauduttu mahdollisuuteen, että elämä maapallon pinnalla käy vaikeaksi, ellei peräti mahdottomaksi.

Mikäli annamme nykyisen kvartaalitalouden isännöidä lajimme tulevaisuutta, niin ihmiskunta joutuu jossakin vaiheessa siirtymään asumaan maan alle – aluksi muutamaksi sadaksi, lopulta ehkä tuhansiksi vuosiksi.

Kategoriat: EU, Kotimaa, Tajunnanvirtaa..., Talous, Ympäristö | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Valehtevat suurvallat

Julkaistu: 14.11.2018 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa


USA:n presidentinvaalien 2016 jälkeen supervaltojen viestintäkulttuuri on astunut uuteen aikakauteen. 

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen nykyisen Venäjän johto on omaksunut valtiojohtoisen viestintänsä periaatteeksi strategisen valehtelun. Tämä tarkoittaa sitä, että ulospäin suuntautuvaa viestintää ohjaa vain ja ainoastaan omat ulkopoliittiset valtapyrkimykset, joiden raameihin sellainen vanhanaikainen näkökulma kuin ”totuus” ei mahdu lainkaan. Niin suhteellinen kuin käsite onkin.

Mikäli maailmassa olisi jaossa valehtelemisen Nobel -palkinto, olisi sen itseoikeutetusti ansainnut Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov. Maailmassa ei ole ketään, joka olisi yhtä uskottavan kuuloinen kuin hän julistaessaan medialle Venäjän valtapolitiikkaa palvelevia ”totuuksia”.

”Venäjä EI vallannut Krimiä”
”Venäjä EI hyökännyt Itä-Ukrainaan”
”Malesian Airline 17 konetta EI 2014 ammuttu alas venäläisellä ohjuksella”
”Venäjä EI sekaantunut entisen agenttinsa Alexander Litvinenkon myrkyttämiseen Lontoossa marraskuussa 2006”
”Venäjällä EI ollut osaa entisen agenttinsa ja Sergei Skripalin ja hänen tyttärensä myrkytysyritykseen Britanniassa 2018”
”Venäjä EI sekaantunut USA:n presidentinvaaleihin 2016”
”Venäjä EI häirinnyt Kuollan niemimaalla sijaitsevasta tukikohdastaan lähetetyllä häirinnällä Pohjois-Suomen ja -Norjan GPS -paikannusta marraskuussa 2018 pidetyn NATO’n sotaharjoituksen aikana”
jne.

USA’n 2016 valittu presidentti omaksui omassa twiittailussaan ja hallintonsa viestinnässä venäläistyylisen väljän suhteen asioiden todelliseen laitaan. Länsimedia nousi takajaloilleen, koska valehteluun oli totuttu vain Venäjän kohdalla.
Vasta nyt aletaan vähitellen tajuta, että Trump’han viestii kuin venäläiset!
Viestinnän aiheet ja ennenkaikkea näkökulmat valitaan puhtaasti omien sekä viiteryhmien valtapyrkimysten perusteella.

Ainoa merkittävä ero on se, että USA’ssa on vapaa lehdistö, Venäjällä ei.

Kategoriat: Yleinen | Jätä kommentti

Trumpista tuli rampa ankka

Julkaistu: 19.7.2018 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Presidentti Donald Trumpin esiintyminen Helsingin tiedotustilaisuudessa 16.7 aloitti hänen lähtölaskentansa. Mikäli hänen sallitaan jatkaa, on hän loppukautensa ns. ”rampa ankka”.

Yhdysvaltojen puolustusdoktriini on toisen maailmansodan jälkeen lähtenyt siitä, että sen päävihollinen on Neuvostoliitto, nyttemmin Venäjä.
Nyt presidentti Trump tuli koko maailman silmien edessä paljastaneeksi täydellisen osaamattomuutensa ja antoi Venäjän poliittisen propagandakoneiston jalostaman Putinin pyörittää itseään mielin määrin.
Trump ei enää tiennyt missä on itä ja missä länsi.

Näin paljon siis tarvittiin, että Trumpin vahvimmankin tukijan, mediatalo Fox News’in pokka petti ja tämä presidenttiä vaalikampanjan alusta saakka avoimesti tukenut konservatiivinen TV -yhtiö kääntyi häntä vastaan – ainakin hetkellisesti.

Trumpin tarinasta on länsimaisella demokratialla kosolti opittavaa.

* Millaisia johtajia pitkälle polarisoitunut kaksipuoluejärjestelmä saattaa tuottaa?

* Miten helposti kansa nykyisessä mediaympäristössä saadaan uskomaan lähes mitä vaan. Ongelma on tuttu maissa, joissa populistiset puolueet hämmentävät. Oma populistimme, ulkoministeri Soini kehui Trumpin vaalivakoiluun liittyviä kysymyksiä puuttuvasta serveristä ”hyväksi upotukseksi”. Näin siitä huolimatta, että Trump valehteli ja jäi siitä tuoreeltaan kiinni, sillä mikään serveri ei ”puutu” eikä ole kateissa. 

* Mitä tapahtuu, kun politiikan sallitaan kokonaan muuttua mediamarkkinan sisältömateriaaliksi?

Helsingissä nähdyn lisäksi Trumpin virka-aikaiset puheet maassa tapahtuneista kouluampumisista ja oikeisoradikalismista sekä hänen sovinisminsa on jo nyt synnyttänyt maassa poliittisen kehityksen, joka tulee näkymään marraskuun kongressivaaleissa.
Viimeistään niiden jälkeen myös republikaanien keskuudessa tullaan tekemään johtopäätöksiä.

Kategoriat: Ulkomaat | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Eurooppaa koetellaan

Julkaistu: 13.7.2018 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

EU’n yhtenä tavoitteena ollut eurooppalaisen identiteetin rakentaminen on juuri nyt yhdessä historiansa kovimmassa testissä. Yhtenäisyyttä nakerretaan kahdesta suunnasta. Idässä Vladimir Putin kylvää tarkkaan organisoidulla hybridisodalla epäsopua unionivaltioiden välille. Lännessä Donald Trump möläyttelee natosammakoitaan, arvostelee EU-valtioiden johtajia ja hämmentää brittejä Brexitissä.

Samaan aikaan EU’n sisällä osin hallitsematon maahanmuutto vahvistaa jäsenmaiden populistipuolueiden kannatusta vaikeuttaen kansallista päätöksentekoa.
Nämä asiat yhdessä ovat saattamassa Euroopan Unionia sen pahimpaan kriisiinsä sitten Kreikka -katastrofin.
Tässä tilanteessa tullaan mittaamaan millaisista aineksista eurooppalainen johtajuus on tehty. Löytyykö EU’n komissiosta ja parlamentista riittävästi yhteisen edun ymmärrystä ja kylmäpäistä harkintaa löytää oikeat karttamerkit? 

Mitä maahamuuttoon tulee, niin löysät puheet Välimeren etelärannikolle pystytettävistä vastaanottokeskuksista eivät vakuuta. Tehokkaammat keinot löytävät rajavalvonnasta.
Ja puolustukseen on löydyttävä yhteinen tahtotila tavoitteiden määrittelemiseksi.
EU’n perussopimuksen rajoja kansallisessa lainsäädännössään koettelevat jäsenvaltiot on saatava ruotuun. Rahahanojen sulkeminen änkyröiltä on tähän tehokas keino.

Olisi kiinnostavaa tietää, miten omat meppimme näitä kysymyksiä lähestyvät?

Kategoriat: EU | Jätä kommentti

Italialaista sukeltamista

Julkaistu: 24.5.2018 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Irwin Goodman lauloi aikoinaan italialaisesta charmööristä jotenkin näin:
”Marcello Magaroni, huipputaitaja tangon tarttuvan.
Marcello Magaroni, ja omistaja säästötilin karttuvan…”

Italialaisilla on myös ylivoimainen, vaikkakin epävirallinen piikkipaikka jalkapallokentillä toteutettujen, kaikkein mestarillisimpien sukellusten toteuttajina.

Maan ex-pääministeri, nykyään jo vahanukeksi ”kauneusoperoitu” Silvio Berlusconi tuli tunnetuksi lausahduksestaan ”vain tyhmät maksavat veroja”.
Silvio ei kannattajiensa harmiksi enää pääse ministeriksi, koska joutui lusimaan linnatuomion lahjonnasta.

EU:n alkuaikoina italialaiset tulivat tunnetuiksi nostamalla EU-tukia valtateistä ja silloista, joita ei milloinkaan rakennettu – paitsi paperilla. Myös viininviljelytukiaisia maksettiin lukuisille kalliorinteille, joilla ei vuosikymmeniin ollut kasvanut mitään vihreää.

Äskettäin maassa oli vaalit. Hallitusta on ollut vaikea kasata, koska omien intressien hoitamisen lisäksi tulisi hoitaa hieman valtionkin asioita. Mutta teema uudelle hallitukselle on keksitty:
Uuden Giuseppe Contin johtaman johtaman populistihallituksen odotetaan ”muuttavan maan politiikan ja PITÄVÄN PUOLIA EU:TA VASTAAN”!

…nyt sattui…

 

Siis sitä samaa EU:ta vastaan, jolta huijattuja avustuksia vastaanottamalla ja omaa talouden kehittämistään laiminlyömällä maa onnistui keräämään itselleen eniten velkaa heti Kreikan jälkeen.

Italialaista sukeltamista ei siis harjoiteta ainoastaan fudiskentillä.

Kategoriat: EU | Jätä kommentti

Uutismedia politiikan tekijänä

Julkaistu: 3.5.2018 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Antti Rinne (Sdp) julkisti vappuna esityksen pienimpien alle 1400€/kk eläkkeiden korottamisesta satasella muutaman vuoden kuluessa. Mediassa on ollut useita juttuja, joissa eläkeläiset kertovat joutuvansa valitsemaan ruoan ja lääkkeiden ostamisen välillä.
Rahat korotukseen Rinne löytäisi laajasta veropohjan uudistuksesta, jossa mm. säätiömuotoiset yhteisöt laitettaisiin pääomatuottojensa suhteen verolle. Lisäksi mm. pm. Sipilän harrastamien sijoitusvakuutusten verotusta tarkistettaisiin, ja samoin meneteltäisiin listaamattomien yritysten jakamien osinkojen kohdalla.

MTV3 uutisoi asiasta eilen 2.5 tavalla, jossa tasapuolisuus voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Ensin sai pm. Sipilä (Kesk.) pitkän puheenvuoron, jossa hän ampui esityksen alas ”populismia – ei realismia” sanakäänteillä. Sitten sai Orpo (Kok) tilaa kertoa katsojille Rinteen ”tehneen jo satojen miljoonien lupauskierroksen, ja nyt tuplaten paremman”
Myös Rinne sai lyhyesti kertoa ”satanen kuussa lisää” -ajatuksestaan. Tila ei kuitenkaan tässä riittänyt siihen, että olisi saanut kertoa, mistä rahat.
Sitten tuli taas Orpon vuoro saarnata, että ”veroja korotetaan PK-yrittäjille ja työn tekemisen verotusta kiristetään…”.
Näinhän Rinteen mallissa ei tehdä, verosäädöt tapahtuvat pääomaverotuksen puolella.

Uutisen lopuksi insertin juontanut toimittaja paaluttaa uutismedian kannan vielä rautalangasta, jos jollekulle katsojalle ei vielä ole selvinnyt, että Rinteen ehdotus pienten eläkkeiden nostamiseksi on väärä, tuhoisa ja valheellinen: ”Vaaleihin on vajaa vuosi, joten vastaavia lupauksia tullaan kuulemaan vielä runsaasti”.
Oliko toimittajalla ehkä mielessään Keskustan ja Kokoomuksen edellisten vaalien edellä antama koulutuslupaus?

Heti saman lähetyksen seuraavassa uutisessa hallitustrion samat naamat saavat jälleen kukin vuorollaan marssia kameran eteen vakuuttamaan, että sinisten Kai Turusen loikka Kokoomukseen on käsitelty, eikä enää haittaa hallituksen työtä. Tosin Sampo Terholle (Sin.) tuotti ilmiselviä vaikeuksia olla uskottavasti samaa mieltä.

Tänään 3.5 aamulla uutisoitiin Ylen tuore kannatusgallup. Sen tulokset olivat tiedossa jo eilen. Tulokset näyttävät Kokoomuksen kannatuksen valuvan alaspäin reipasta tahtia.
Siitäkö tämä hätä?
Luottamukseni MTV3’n uutisoinnin tasapuolisuuteen heikkeni merkittävästi. Ennakoiko tämä Merja Ylä-Anttilan jälkeistä aikaa Maikkarilla?

Kategoriat: Media | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Maalin siirtämisen jalo taito

Julkaistu: 22.4.2018 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Nykyään trendit tulevat ja menevät. Kyltymätön media haluaa joka päivä uutta purtavaa, vaikka entisiäkään ei ole kuin nuolaistu. Siinä on yksi siemen käsitteelle ”totuudenjälkeinen aika”.
Yksi mediasodankäynnin laji on käsitteiden tietoinen hämmentäminen. Venäjän hybridisodassa se on strategian kärjessä, mutta samaa tekniikkaa on käytetty aina politiikassa.
Niinpä työttömien kurittaminen on ’aktivointia’, koulutuksesta leikkaaminen ’kehittämistä’ ja irtisanomisten helpottaminen on ’työllisyyden parantamista’.

Maalin siirtäminen tarkoittaa maalin siirtämistä. Ellei pallo osu maaliin, väitetään maalin olevan väärässä paikassa. Poliittisessa keskustelussa maalia siirretään jatkuvasti, mutta yksi iso meneillään oleva maalin siirto liittyy käsitteeseen ’sosialismi’. Se tarkoitti alun perin tuotantovälineiden ottamista valtion omistukseen.
Sosialismin käsite elää oikeistomedian demakogiassa sitkeästi, vaikka eduskunnassa ei ole ainuttakaan puoluetta, jonka tavoitteisiin se kuuluisi. Tämä johtuu siitä, että maalia hivutetaan koko ajan oikealle. Käsite on jo nyt siirretty koskemaan sitä, miten suhtaudutaan hyvinvointipalvelujen tason säilyttämiseen. Nyt sosialisteja ovat ne, jotka haluavat säilyttää palvelut tai jopa parantaa niitä.

Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet siis pitävät yhteiskunnan kehittämisen pohjana markkinataloutta. Mutta tämä ei kaikille kelpaa. Oikeistoliberalismi siirtää maalia kohtaan, missä alkuperäisen Adam Smith’in luonnosteleman liberalismin ja rehellisen kilpailun puolustajia, globaalia veronkiertoa kritisoivia ja yritystukia vastustavia pidetään jo hieman epäillyttävinä – potentiaalisina sosialisteina!
Mitä vahvempaa sääntelyä markkinatalouteen haluaa, sitä punaisempi sosialisti on.
Aivan äärioikealla aletaan jo käsitteitä demokratia ja sosialismi pitää synonyymeina.

Ennen sanottiin, että valta on niillä, joilla on vahvin armeija. Nykyään sen rinnalle ja ohi on noussut valta ihmisten ajatuksiin, koska niillä johdetaan armeijoita.
Vaikka suomalaiset kuuluvat maailman parhaiten koulutettujen joukkoon, tuntuu maalien siirto jäävän meilläkin kovin monilta havaitsematta.

William Shakespearen Romeo ja Julia -näytelmässä Julia toteaa: ”ruusu, minkä nimisenä tahansa tuoksuisi yhtä suloiselta”. Gertrude Stein teki repliikistä muunnoksen: ”ruusu on ruusu on ruusu on ruusu”.
Se on sitä, vaikka kuinka muuta väitettäisiin.

Kategoriat: Tajunnanvirtaa... | Jätä kommentti

Takki auki kuin lehmänostajalla…

Julkaistu: 20.3.2018 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Moni on jo heittänyt pyyhkeen kehään pm Juha Sipilän hallituksen ajaman Sote -uudistuksen ymmärtämisen suhteen.
Eduskunta keskusteli asiasta eilen, 7.3.
Keskustelu oli hämmentävää. Koko oppositio kristillisistä vasemmistoliittoon sanoo samaa kuin asiantuntijat:

Uudistus jakaa palvelut maksukykyisten ja vähemmän maksukykyisten palveluihin eikä luvatuista 3 miljardin säästöistä ole tietoakaan.
Koko uudistus on alistettu kahden suurimman hallituspuolueen, Keskustan ja Kokoomuksen historialliselle lehmänkaupalle: Kepulle maakuntahallinto ja Kokoomukselle terveyspalveluiden yksityistäminen.

Tätä lehmänkauppa palvelee sekin, että uudistuksen tärkeimmät lait tuodaan viimeisinä eduskunnan käsittelyyn. Eilen maakuntalaki. Se kaikkein tärkein, valinnanvapauslaki on edelleen lausuntokierroksella ja on tarkoitus tuoda eduskunnalle viimeisenä.

Myös TV1:n eilinen keskustelu paljasti vallitsevan tilanteen: Oppositio ja asiantuntijat vastaan Sipilä, Orpo ja Soini. Näistä viimemainittu on jo tipahtanut kelkasta, mutta S&O jaksavat edelleen puolustella viiteryhmiensä etupiiriajattelua.

Mitä kuntalainen voi tehdä?
Ellei muuta, niin ainakin ilmaista kantansa äänestämällä kuntavaaleissa.
Vaikka kyse on valtakunnallisesta uudistuksesta, tulevat sen vaikutukset koskettamaan melko pian jokaista kuntalaista.
Valinnanvapauslain arviointiin ovat asiantuntijat ja oppositio vaatineet vähintään kahden vuoden aikalisää.
Painetta aikalisään voidaan kasvattaa (tai vähentää) kuntavaaleissa äänestämällä.

Kategoriat: Kotikunta, Kotimaa | Jätä kommentti

Pohjois-Afrikka – Euroopan Meksiko!

Julkaistu: 15.12.2017 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Pohjois-Amerikan Meksikosta Yhdysvaltoihin tulevat laittomat maahamuuttajat ovat uhreja kahdella tavalla: Uuden kotimaan harmaalla alueella toimivat yritykset ovat tyytyväisiä edullisesta ja nöyrästä työvoimasta samaan aikaan, kun trumppilainen populismi syyttää heitä milloin mistäkin ja uhkailee rajamuurilla.

Eurooppaan on kehittynyt vastaava tilanne: Pohjois-Afrikasta on tullut EU:n oma ”Meksiko”. Tylyimpiä Euroopan ”trumppilaisia” pakolaisia kohtaan ovat EU:n uusimmat jäsenet Slovakia, Puola, Tsekki ja Unkari. Nämä maat tarjoutuivat jopa maksamaan yhdessä 35 m€ Libyan rajavalvonnan tehostamiseen. Tavalla tai toisella nämäkin rahat lienevät peräisin Brysselistä.

EU:n on ratkaistava ongelma ennemmin tai myöhemmin. Mieluiten ennemmin, vaikka ennuste ei hyvältä näytäkään. Komissio on haastanut nuo neljä ns. Visegrad -maata oikeuteen haluttomuudesta noudattaa vuonna 2015 päätettyä mallia turvapaikan hakijoiden siirroista Unionin sisällä.

Unionin on tehtävä valinta kahden periaatteen välillä:
Pyritäänkö parantamaan pakolaisten lähtömaiden tilannetta niin, että harvempien tarvitsee lähteä.
Vai keskitytäänkö EU:n sisällä sovinnon saavuttamiseen siitä, miten pakolaistaakka jäsenmaiden kesken jaetaan?
Todennäköinen ratkaisu on hybridi: Vähän rajantakaista apua ja sen verran EU: sisäistä solidaarisuutta, mihin yhteisymmärrys antaa myöten.

Meillä Euroopassa edes keskustellaan lähtömaiden avustamisesta, jopa sen infrastruktuuriin sijoittamisesta. Atlantin takana sensijaan puhutaan muurin rakentamisesta.  Joka sekin maksatettaisiin meksikolaisilla.

Kategoriat: Ulkomaat | Avainsanoina | Jätä kommentti