Presidentti Donald Trumpin esiintyminen Helsingin tiedotustilaisuudessa 16.7 aloitti hänen lähtölaskentansa. Mikäli hänen sallitaan jatkaa, on hän loppukautensa ns. ”rampa ankka”.
Yhdysvaltojen puolustusdoktriini on toisen maailmansodan jälkeen lähtenyt siitä, että sen päävihollinen on Neuvostoliitto, nyttemmin Venäjä.
Nyt presidentti Trump tuli koko maailman silmien edessä paljastaneeksi täydellisen osaamattomuutensa ja antoi Venäjän poliittisen propagandakoneiston jalostaman Putinin pyörittää itseään mielin määrin.
Trump ei enää tiennyt missä on itä ja missä länsi.
Näin paljon siis tarvittiin, että Trumpin vahvimmankin tukijan, mediatalo Fox News’in pokka petti ja tämä presidenttiä vaalikampanjan alusta saakka avoimesti tukenut konservatiivinen TV -yhtiö kääntyi häntä vastaan – ainakin hetkellisesti.
Trumpin tarinasta on länsimaisella demokratialla kosolti opittavaa.
* Millaisia johtajia pitkälle polarisoitunut kaksipuoluejärjestelmä saattaa tuottaa?
* Miten helposti kansa nykyisessä mediaympäristössä saadaan uskomaan lähes mitä vaan. Ongelma on tuttu maissa, joissa populistiset puolueet hämmentävät. Oma populistimme, ulkoministeri Soini kehui Trumpin vaalivakoiluun liittyviä kysymyksiä puuttuvasta serveristä ”hyväksi upotukseksi”. Näin siitä huolimatta, että Trump valehteli ja jäi siitä tuoreeltaan kiinni, sillä mikään serveri ei ”puutu” eikä ole kateissa.
* Mitä tapahtuu, kun politiikan sallitaan kokonaan muuttua mediamarkkinan sisältömateriaaliksi?
Helsingissä nähdyn lisäksi Trumpin virka-aikaiset puheet maassa tapahtuneista kouluampumisista ja oikeisoradikalismista sekä hänen sovinisminsa on jo nyt synnyttänyt maassa poliittisen kehityksen, joka tulee näkymään marraskuun kongressivaaleissa.
Viimeistään niiden jälkeen myös republikaanien keskuudessa tullaan tekemään johtopäätöksiä.