EU’n yhtenä tavoitteena ollut eurooppalaisen identiteetin rakentaminen on juuri nyt yhdessä historiansa kovimmassa testissä. Yhtenäisyyttä nakerretaan kahdesta suunnasta. Idässä Vladimir Putin kylvää tarkkaan organisoidulla hybridisodalla epäsopua unionivaltioiden välille. Lännessä Donald Trump möläyttelee natosammakoitaan, arvostelee EU-valtioiden johtajia ja hämmentää brittejä Brexitissä.
Samaan aikaan EU’n sisällä osin hallitsematon maahanmuutto vahvistaa jäsenmaiden populistipuolueiden kannatusta vaikeuttaen kansallista päätöksentekoa.
Nämä asiat yhdessä ovat saattamassa Euroopan Unionia sen pahimpaan kriisiinsä sitten Kreikka -katastrofin.
Tässä tilanteessa tullaan mittaamaan millaisista aineksista eurooppalainen johtajuus on tehty. Löytyykö EU’n komissiosta ja parlamentista riittävästi yhteisen edun ymmärrystä ja kylmäpäistä harkintaa löytää oikeat karttamerkit?
Mitä maahamuuttoon tulee, niin löysät puheet Välimeren etelärannikolle pystytettävistä vastaanottokeskuksista eivät vakuuta. Tehokkaammat keinot löytävät rajavalvonnasta.
Ja puolustukseen on löydyttävä yhteinen tahtotila tavoitteiden määrittelemiseksi.
EU’n perussopimuksen rajoja kansallisessa lainsäädännössään koettelevat jäsenvaltiot on saatava ruotuun. Rahahanojen sulkeminen änkyröiltä on tähän tehokas keino.
Olisi kiinnostavaa tietää, miten omat meppimme näitä kysymyksiä lähestyvät?