Nykyään trendit tulevat ja menevät. Kyltymätön media haluaa joka päivä uutta purtavaa, vaikka entisiäkään ei ole kuin nuolaistu. Siinä on yksi siemen käsitteelle ”totuudenjälkeinen aika”.
Yksi mediasodankäynnin laji on käsitteiden tietoinen hämmentäminen. Venäjän hybridisodassa se on strategian kärjessä, mutta samaa tekniikkaa on käytetty aina politiikassa.
Niinpä työttömien kurittaminen on ’aktivointia’, koulutuksesta leikkaaminen ’kehittämistä’ ja irtisanomisten helpottaminen on ’työllisyyden parantamista’.
Maalin siirtäminen tarkoittaa maalin siirtämistä. Ellei pallo osu maaliin, väitetään maalin olevan väärässä paikassa. Poliittisessa keskustelussa maalia siirretään jatkuvasti, mutta yksi iso meneillään oleva maalin siirto liittyy käsitteeseen ’sosialismi’. Se tarkoitti alun perin tuotantovälineiden ottamista valtion omistukseen.
Sosialismin käsite elää oikeistomedian demakogiassa sitkeästi, vaikka eduskunnassa ei ole ainuttakaan puoluetta, jonka tavoitteisiin se kuuluisi. Tämä johtuu siitä, että maalia hivutetaan koko ajan oikealle. Käsite on jo nyt siirretty koskemaan sitä, miten suhtaudutaan hyvinvointipalvelujen tason säilyttämiseen. Nyt sosialisteja ovat ne, jotka haluavat säilyttää palvelut tai jopa parantaa niitä.
Kaikki nykyiset eduskuntapuolueet siis pitävät yhteiskunnan kehittämisen pohjana markkinataloutta. Mutta tämä ei kaikille kelpaa. Oikeistoliberalismi siirtää maalia kohtaan, missä alkuperäisen Adam Smith’in luonnosteleman liberalismin ja rehellisen kilpailun puolustajia, globaalia veronkiertoa kritisoivia ja yritystukia vastustavia pidetään jo hieman epäillyttävinä – potentiaalisina sosialisteina!
Mitä vahvempaa sääntelyä markkinatalouteen haluaa, sitä punaisempi sosialisti on.
Aivan äärioikealla aletaan jo käsitteitä demokratia ja sosialismi pitää synonyymeina.
Ennen sanottiin, että valta on niillä, joilla on vahvin armeija. Nykyään sen rinnalle ja ohi on noussut valta ihmisten ajatuksiin, koska niillä johdetaan armeijoita.
Vaikka suomalaiset kuuluvat maailman parhaiten koulutettujen joukkoon, tuntuu maalien siirto jäävän meilläkin kovin monilta havaitsematta.
William Shakespearen Romeo ja Julia -näytelmässä Julia toteaa: ”ruusu, minkä nimisenä tahansa tuoksuisi yhtä suloiselta”. Gertrude Stein teki repliikistä muunnoksen: ”ruusu on ruusu on ruusu on ruusu”.
Se on sitä, vaikka kuinka muuta väitettäisiin.