Haluaako kansa valtansa?

Julkaistu: 5.10.2008 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Tutkiminen paljasti, että kolme neljästä suomalaisesta ei tiedä mitä puolueita maan hallituksessa tai oppositiossa on. Eikä välttämättä edes sitä, mitä oppositio demokratiassa tarkoittaa. Puolueita ei myöskään osata sijoittaa millekään ideologiselle asteikolle sen mukaan, millaisia arvoja se edustaa. Tämän pitäisi hieman huolestuttaa demokratian tilasta kiinnostuneita. Poliittinen tietämättömyys/kiinnostumattomuus johtaa demokraattisen järjestelmän rapautumiseen ja vähitellen myös lisääntyvään veronmaksumoraalin heikentymiseen. Kansan tietämättömyys on huomattu ainakin Kokoomuksen imagokanpanjoita työstävässä mainostoimistossa. Moni Suomen poliittista historiaa tunteva saattaa huvittua havainnosta, että Kari Suomalaisen puolueelle antamat tunnukset kypärä, ase ja liperit on korvattu duunarirekvisiitalla. Myös muiden puolueiden todellisia arvoja kuvaavat selkeät argumentit loistavat poissaolollaan.  Ja sitten ihmetellään, miksi poliittinen kiinnostus vähenee. Ei kannattaisi ihmetellä.Suomen koululaitosta on viime aikoina sekä kiitetty (Pisa) että haukuttu (kouluampumiset). Viimeksi professori Lea Pulkkinen halusi laittaa koko opetussuunnitelman uusiksi niin, että johtotähdeksi otettaisiin oppilaiden henkinen hyvinvointi ja yhteisöllisyys. Keinoina olisi mm. oppilaslähtöinen koulutyön suunnittelu ja selkeä satsaus taito- ja taide-aineisiin. Yhteisöllisyyden käsitteen opettamiseen sisältyy luonnollisena osana yhteiskunnallisen vaikuttamisen tärkeys ja menetelmät. Näin voitaisiin hieman pidemmällä tähtäimellä pitää huolta siitä, että tulevat sukupolvet pitävät demokraattista vaikuttamista kansalaisvelvollisuutena.Veronmaksajien on otettava itselleen se valta, mikä heille kuuluu. Se määrää, joka maksaa. Tämän määräysvallan käytössä äänestäminen on minimivaatimus. Se olisi saatava iskostettua jokaisen suomalaisen kalloon.

Kategoriat: Arkisto | Jätä kommentti

Sanomatalo evästää perustuslakivaliokuntaa

Julkaistu: 30.8.2008 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Varmana poliittisen syksyn alkamisen merkkinä voidaan pitää sitä, kun Iltasanomat ryhtyy pohjustamaan suomalaisten mielipiteitä presidentin valtaoikeuksien vähentämisen suuntaan. Lakialoitetta aiheesta valmisteltaneen eduskunnassa pian. Pe 29.8 lehti kysyy aukeaman otsikolla ”Kuka heistä johtaa?” Alla on kuva Vanhasesta, Stubbista ja Halosesta. Lehti pyrkii väkisin lietsomaan eripuraa päättäjien välille. Vaikka ruotsalaisten neuvoille meillä yleensä ymmärretään hymyillä ystävälliseti, niin nyt IS:lle kelpaa lahdentakainen apu. Maan ulkopoliittisen instituutin johtaja Tomas Ries saa lehdessä tilaa ja ”suomii Suomen ulkopoliittista johtamisjärjestelmää kovin sanoin”. Iltistä ei tippaakaan hillitse edes se, että pää- ja ulkoministeri sekä presidentti vuorotellen vakuuttavat maamme ulkopolitiikan hoituvan ongelmitta voimassa olevan perustuslain mukaisesti. Ellei ongelmia muuten löydy,  aletaan kaivaa tikulla. Riesin höpinät ovat suorastaan huvittavaa luettavaa, siis jopa ruotsalaisen lausumina. Hän pitää maamme presidentin osallistumista EU:n huippukokouksiin ”erikoisena” ja ”hämmästyttävänä”. Vielä hän ihmettelee, että ”kuka oikein on tuo tuntematon nainen, joka pitää kiinni oikeudestaan lautaseen”? Tämän ruotsalaisen analyytikon veitsenterävä havainto Suomen ulkopolitiikan hoidosta on, että se  näyttää ”sekavalta touhulta”. Jep jep.Sitä mukaa, kun perustuslakivaliokunta ryhtyy valmistelemaan lakiluonnosta presidentin valtaoikeuksien ”uudelleenjärjestelemiseksi”, tulee tuonkaltainen kirjoittelu kiihtymään sekä Sanoma Oy:n että Aamulehtikonsernin lehdissä. Hetkittäin näyttää, että myös Ylen uutistoimitus lähtee tähän sopuliporukkaan mukaan.Äänioikeudestaan kiinnipitävien kansalaisten näkökulmasta asia on yksinkertainen: Jos suoralla vaalilla valittavan presidentin ulkopoliittiset valtaoikeudet siirtyvät presidentiltä pääministerille, niin Suomessa tapahtuu merkittävä vallansiirto kansalaisilta puolueorganisaatioille. Jos näin kuitenkin tehdään, tulisi kansalaisilla olla oikeus äänestää suoraan pääministerin henkilöä.

Kategoriat: Media, Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Toimiiko markkinatalous?

Julkaistu: 12.7.2008 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Suomen liittymistä Euroopan Unioniin perusteltiin laajasti mm. ruoan hinnan alenemisella, hintavakaudella ja korkojen kurissa pysymisellä. Ruoan hintahan laskikin heti liittymisen jälkeen. Inflaatio oli vuosia erittäin alhainen eivätkä korotkaan ole olleet pilvissä. Muutoksia on kuitenkin näköpiirissä. Euroopan kokoinen markkina-alue on esim. selvästi johtanut nopeaan yritystoiminnan keskittymiseen. Se puolestaan saa aikaan lähes kartellinomaista  hinnoittelua. Viimeksi tämän saivat tuta maanviljelijät havaitessaan lannoitteiden hinnan kolminkertaistuneen sen jälkeen, kun suomalainen GrowHow -lannoitebisnes myytiin norjalaisille. Talousviisaat – ihme kyllä –  löytävät selityksen hinnan jyrkkään nousun jostakin ihan muusta, kun tästä tosiasiasta.

Mutta toimiiko kilpailu ylipäätään niin, kuin sen markkinataloudessa pitäisi? Mielestäni se kyllä toimii pienen ja keskisuuren yritystoiminnan puolella. Parturit, kioskinpitäjät, liikennöitsijät, ravintoloitsijat jne. on kyllä saatu kilpailemaan toistensa kanssa. Mutta niillä toimialoilla, joissa iso raha liikkuu, on kilpailu melko laimeaa tai lähes olematonta. Energiatuotanto, asuntotuotanto ja elintarvikekauppa ovat aloja, joilla isoja toimijoita on niin vähän, ettei kilpailua juuri ole. Polttoaineiden hinnan räjähdysmäistä nousua selitellään siten, että ”globaaleilla markkinoilla Suomella ei ole mitään keinoja vaikuttaa hintoihin”. Ehdotetun bensaveron alennuksen vvm Katainen tyrmäsi –  aivan oikein – toteamalla, että se olisi öljysheikeille signaali siitä, että kuluttajamaissa ollaan valmiita subventoimaan hintoja valtion taholta. Sillä tiellä ei loppua olisi näkyvissä. Biopolttoaineiden kohdalla ollaan siinä ikävässä tilanteessa, että tutkimukset osoittavat esim. etanolin tuottamisen polttoaineeksi kuluttavan energiaa enemmän, kuin mitä se valmiina tuotteena luovuttaa. Lisäksi tämä johtaa ruoan hinnan nousuun, koska ravinnon sijaan kasvatetaan bensaa. Melko hölmöä puuhaa siis.

Asuntuotannossa Suomessa lyödään neliöhintaennätyksiä, jotka alkavat olla käsityskyvyn yläpuolella. Asuntoneliöstä Helsingissä joutuu maksamaan yli 5.000 €. Opiskellessani 1970 -luvulla ostin Kalliosta yksiön nykyrahaksi muutettuna hieman alle 7.000 eurolla. Samalla rahalla saisi nyt siis puolitoista neliötä. Ovatko realipalkat tuosta ajasta 15 -kertaistuneet? Epäilen, etteivät ole. Asuntotuotannossa kilpaileminen on tehty niin vaikeaksi, että markkinoita hallitsevat muutamat isot toimijat näyttävät kaikessa hiljaisuudessa toimivan hyvässä yhteisymmärryksessä niin, että tuotantomäärät eivät missään tapauksessa ylitä kysyntää. Näin hintataso voidaan pitää siellä, missä halutaan.
Asuntotuotannossa on käynyt hieman kuin asianajopalkkioissa: Toimijat saavat itse päättää, mikä on kohtuullista.

Olen joskus yrittänyt määritellä käsitettä ”vapaa kilpailu” näin: Länsimaisen demokratian tulisi sallia markkinoilla vain sellainen vapaa kilpailu, joka ei rajoita yksilönvapautta. Kun esim. amerikkalainen vapaa kilpailu salli ns. roskalainojen lanseeraamisen sillä seurauksella, että myös Suomessa asuntolainojen korot nousevat, niin silloin kilpailu on ollut yksiselitteisesti liiana vapaata loukatessaan täysin sivullisten kansalaisten vapautta elää vakailla korkomarkkinoilla.
On kysyttävä, onko Suomella kanttia pitää markkinoiden vapaus näissä yksilön vapautta kunnioittavissa raameissa?

Kategoriat: Talous | Jätä kommentti

Opettavainen iltasatu

Julkaistu: 8.7.2008 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Talousväki on huolestunut osakekurssien alamäestä. Ovat laskeneet ja pari vuotta. Osakesäästäjät ja suurten asuntolainojen haltijat ovat seuranneet näitä mammonan jumalan (=Herra Markkina Talous) toimia kynsiään pureskellen. Jenkkien aikaansaama roskalainojen saastuttama lainamarkkina on aiheuttanut eurooppalaisille veronmaksajille jo tuhansien miljardien eurojen laskun. Kun ajatellaan, että raha on kuin valta (se ei katoa minnekään, se vain vaihtaa haltijaa) niin jonnekin tätä rahaa lienee kertynyt.
Ihminen on viisas eläin. Se rakentaa taloudellisen järjestelmän, jossa on itse itseään säätelevä mekanismi nimeltä kysynnän ja tarjonnan laki. Kun kysyntä nousee, nousee hinta ja päinvastoin. Mitä niukemmin esim. asuntoja valmistuu suhteessa kysyntään, sitä sikamaisemmat hintapyynnöt menevät läpi. Etenkin kun pankit tarjoavat lähes elinikäisiä lainoja matalalla korolla. Ja koska skandinaavisessa ilmastossa on talvisaikaan mahdoton asua ulkosalla, ollaan pakon edessä. Näiden ylipitkien tasaerälainojen markkinoinnissa pankkien on helppo laskea asiakkaalle, että ”eihän tuo kuukausikustannus ole vuokraa suurempi, ja siinä sentään maksetaan omaa…”). Omaa kyllä, mikäli vain elonpäiviä ja työtä riittää. Kun jompikumpi loppuu, ottaa pankki sateenvarjonsa pois.
Kun osakesäästäjän killingit kutistuvat kurssien laskiessa olemattomiin, ja kun suuren asuntolainan haltija huomaa jonakin päivänä maksavansa lainastaan pelkkiä korkoja, on kyse samasta asiasta: Häntä on kusetettu! Osakesäästäjä on maksanut osakkeistaan niiden käyvän arvon lisäksi myös sen osuuden, jota ilmaksi kutsutaan. Saman on tehnyt asunnonostaja joutuessaan ostamaan ylikalliin asunnon ylipitkällä lainalla. Kun talousilmasto järkkyy, häipyy sekä osakesäästäjän salkusta että asunnon arvosta ilmat pois.
Vähän sitä ennen nappaa markkinat hallitseva liituraitaväki nämä vielä rahana olevat ilmat itselleen, ja häipyy takavasemmalle huomattavasti rikastuneena voivottelemaan huonoja aikoja. Myös osakesäästäjä ja asunnonhaltija jäävät voivottelemaan, tosin melkoisesti köyhtyneinä.
Opetus?

Kategoriat: Talous | Jätä kommentti

Sanomalehtien ryöstöviljely aamu-tv:ssä

Julkaistu: 19.6.2008 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Olen usein ihmetellyt sitä estottomuutta, tai sanoisinko peräti häveliäisyyden puutetta, mitä ykkösen aamu-tv osoittaa lukiessaan sanomalehtiä suorissa studio-osuuksissaan. Suomalainen printtimediahan on pääosin laadukasta, monipuolista, kiihkotonta ja informatiivista luettavaa. Itseltänikin kuluu lehtien lukuun vähintään tunti päivässä, usein enemmänkin. Mutta mieluiten ihan soolona, ilman tv –toimittajien lukuapua.

Kun kuvien julkaiseminen sanomalehdissä tuli teknisesti mahdolliseksi, niin tiedonvälityksen nimeen vannova lehtiväki keksi aivan oikeutetusti ilmaisun ”yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”. TV on media, joka kykenee julkaisemaan vieläpä liikkuvaa kuvaa. Jos yksi lehtikuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa, niin paljonko kertookaan liikkuva televisiokuva?

Ääneenluvun kuuntelu aamuisin on tosin pienempi harmi siihen ajatukseen verrattuna, että YLE omassa tuotannossaan mielestäni jatkuvasti laiminlyö kuvan mahdollisuuksia sisällöntuottamisessaan.

Ydinkysymykseni onkin tämä: Miksi TV:n muihin medioihin nähden ylivertainen tiedon välittämisen muoto, liikkuva kuva, näyttää sen omissa uutis- ja ajankohtaislähetyksissä olevan lapsipuolen asemassa. Missä luuraavat kaikki ne uutistoimituksen kuvallisen ilmaisun ammattilaiset, joita Ylen kaltaisen talon täytyy ainakin fiktiopuolella olla väärällään? Kun itse kysyy, lienee syytä yrittää myös itse vastata.

Mitä sanomalehtien ääneenlukuun tulee, niin:

  • Onko siinä kyseessä harkittu kädenojennus näkövammaisille? Jos on, niin tätä ei millään tavalla tuoda esille.
  • Tarkastellaanko aamu-tv:n lehdenlukulistalle pääsyä printtipuolella sekä kustantajien että toimittajien keskuudessa itsetuntoa hivelevänä ilmaisena mainoksena
  • Pitääkö Yle itseään eräänlaisena ”medioitten mediana”, joka voi käsitellä muiden tuotoksia ohjelmavirrassaan vapaasti eräänlaisella ”ensiyönoikeudella”? Vai onko vielä jokin muus syy siihen, miksi fiksuilta, älykkäiltä ja verbaalisti lahjakkailta vaikuttavat aamu-tv:n toimittajat suostuvat tähän jokaamuiseen printtimediassa toimivien kolleegoidensa aikaansaannosten ääneenlukuun
  •  Johtuuko se siitä, että väki on rekrytoitu printtimediasta
  • Vaiko kuvallisen ilmaisun ammattilaisten alisteisuudesta puhutulle?
  • Kuvallisen uutisilmaisun koulutuksen puutteesta tai sen aliarvostamisesta?
  • Ovatko Ylen tv –toimittajien ja teknisten alojen ammattijärjestöt tehneet kuvausryhmän jalkauttamisesta niin kallista ja hankalaa, ettei talolla ole siihen varaa?
  • Vai johtuuko se taloon junttautuneesta ”meillä tehdään niin kuin ennenkin on tehty” –ajattelusta?Tiedän, että aamu-tv:n toimituksessa asiaa perustellaan lehtienlukua mm. sillä, että ”synnyinseutunsa ulkopuolella asuvista ihmisistä on hauska kuulla, mitä heidän kotiseutujensa lehdet kirjoittavat”. Nykyään kuitenkin lähes jokainen aviisi julkaisee tärkeimmät uutisensa omalla sivustollaan niitä varten, jotka eivät halua lehteä tilata. Viimemainittukin on Suomessa edelleen mahdollista, vaikka yhä harvempi niin tekee.

 

Olin itse mukana tekemässä paikallisradiota silloin, kun toiminta alkoi ja tekijöiden keskuudessa vallitsi luja usko uuden median yhteisöllisyyttä ja paikkakuntalaisten yhteishenkeä lisäävään vaikutukseen. Vaikka toimintaa pyöritettiin minimaalisin resurssein, niin kunnia-asiana pidettiin sitä, että paikalliset uutiset hankittiin ja toimitettiin itse. Niitä ei otettu paikallisista sanomalehdistä.

Myönnän, että tästä historiasta osittain johtuu se, miksi tökkii vastaan katsella aamu-tv:n toimittajia pläräämässä ja lukemassa ääneen aamun lehtiä. Eikä kuvaakaan toki ole unohdettu: Joku on keksinyt, että laitetaan tv -kamera zoomaamaan toimittajan lukemaan lehtiartikkeliin kuuluvaa kuvaa katsojien iloksi. Siinä mallia uutiskuvan käytöstä ála Yle.

Kaikkein oudoimmalta tuntuisi ajatus, ettei kukaan toimituksesta olisi koskaan tullut ajatelleeksi, miltä tämä näyttää medioiden keskinäisen kilpailuhygienian pelisääntöjen näkökulmasta. Ylehän päätti äskettäin lopettaa sanomalehtien omistaman Suomen Tietotoimiston (STT) uutispalvelujen ostamisen. Nythän näyttää siltä, että palvelua käytetään edelleen, mutta ilmaiseksi ja vain hieman modifioidusti.

Irrotellaanpa hieman!Jos kuvatunkaltaista kilpailevan median hyväksikäyttöä voidaan Ylessä surutta käyttää, niin miksei astella samaa tietä loppuun saakka. Otetaan toimittajille nettipääte pöydälle, josta voidaan etsiä ja lukea ääneen verkosta mielenkiintoisilta vaikuttavia sattumuksia ja tapahtumia. Samoin voidaan toki uutisetkin hoitaa. Tai sitten avataan studion pöydällä oleva radiovastaanotin ja annetaan vaikkapa Novan,  957:n tai jonkin muun radioaseman uutislukijan hoitaa uutiset. Toimittaja pitelee mikrofonia kaiuttimen edessä.

Ja TV-vastaanottimiahan Ylessä piisaa. Laitetaan pari studion nurkkaan, toinen BBC:n ja toinen CNN:n kanavalle. Aina välillä siinä vaiheessa, kun toimittaja muutoin toteaisi jotenkin, että ”tässä välissä ennen studiovieraan saapumista voidaankin vilkaista, mitä Kainuun Sanomat kirjoittaa ”Etelän mediasta” , hän voisikin sanoa, että ”hei nyt tuolla CNN:ssä näyttä olevan menossa mielenkiintoista kuvaa jostakin hässäkästä, zoomataankin hetkeksi sinne”. Näin kuluisi aamu rattoisasti viimeisen päälle viritetyn uutisaineksen jatkojalostuksen merkeissä. Ja sehän olisi vielä kestävän kehityksen mukaista informaation uusiokäyttöä.

Vakavasti puhuttuna Ylen tulisi nostaa liikkuva kuva sille kuuluvaan asemaan vahvana tiedon välittämisen välineenä. Ellette siellä muuta keksi, niin kootkaa kaikki uutis- ja ajankohtaistoimitusten osaavat kuvaajat koulutusseminaarin, jossa annetaan tehtäväksi tehdä kuvallisia uutistarinoita ilman ainuttakaan puhuttua tai kirjoitettua sanaa. Olen varma, että näitä tuotoksia kelpaisi näyttää katsojille. Ja niitä, joita ei katsojille voisi näyttää, voisi sitten katsella myöhemmin omassa porukassa talon pikkujouluissa…

Kategoriat: Media, Yleinen | Jätä kommentti

Väheneekö myös äänestäjien valta?

Julkaistu: 15.6.2008 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Keskustelu presidentin valtaoikeuksien vähentämisestä tai jopa poistamisesta on tähän saakka käsitellyt aihetta yksinomaan ulkopolitiikan hoitamisen käytännön järjestelyjen näkökulmasta. Puheenvuoroissa ovat vilahdelleet käsitteet ”kahden lautasen politiikka” , ”yhteistyössä hallituksen kanssa”, sekä kysymys siitä kenelle presidentti on toimistaan vastuussa. Vähemmän sen sijaan on käsitelty sitä, paljonko äänestäjien valta vähenee ulkopolitiikan suunnasta päättämisen osalta, jos presidentin valtaa siirretään hallitukselle (= pää- ja ulkoministerille).
Mikäli eduskuntavaalien menettelytapaan ei mahdollisen presidentin valtaoikeuksien vähentämisen yhteydessä tehdä muutoksia, tulee kansalaisilta vähenevä valta ulkopolitiikan suhteen siirtymään puolueorganisaatioille. Tämä on luonnollisesti puolueiden tiedossa, mutta siitä ei sattuneesta syystä haluta puhua. Suomalaiseen parlamentarismiin on kehittynyt tapa, joka lähes automaattisesti tekee eduskuntavaalit voittaneen suurimman puolueen puheenjohtajasta pääministerin. Ulkopoliittisen vallan uudelleenjaon seurauksena pääministeri edustaisi käytännössä maan ylintä aloite- ja  toimeenpanovaltaa ulkopolitiikassa.  Puolueiden puheenjohtajat valitaan puoluekokouksissa, joihin osallistuu puolueesta riippuen muutama sata ihmistä. Poliittisten puolueiden maksavia jäseniä suomalaisista on ehkä prosentin verran. Siinä prosentissa olisi sitten demokratian toteutuma koko karuudessaan, mitä tulee ulkopolitiikan suunnanmäärittelyyn. Melko nirkoosta, sanoisin.
Puheet siitä, että parlamentarismin mekanismit takaisivat kuitenkin asioiden järkevän hoitamisen sekä demokratian toteutumisen ulkopolitiikassa, voidaan jättää omaan arvoonsa. Kriisiaikoina toteutuu erityisen hyvin vanha sanonta siitä, milloin ja missä tyhmyys tiivistyy. Muistelkaamme vaikkapa pankkikriisiä.
Minusta nykyinen kaksinapainen ulkopoliittinen vastuunjako, jossa presidentti saa valtakirjansa suoraan kansalta on erittäin hyvä. Jos kuitenkin presidentin valtaoikeudet siirretään pääministerille ilman että äänestäjille annetaan mahdollisuutta äänestää pääministerin henkilöstä, voidaan yksiselitteisesti todeta demokratian heikkenevän Suomessa. Sekö tässä on ajatuksenakin? Kansa kun ei joidenkin mielestä ymmärrä omaa parastaan, vaikka sitä kuinka koetettaisiin sille selittää. 

Reijo Liinamaa

Kategoriat: Yleinen | Jätä kommentti

Ketkä me?

Julkaistu: 10.6.2008 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Helsingin Sanomat jatkaa ”valta pois presidentiltä” -kampanjaansa. Olli Kivisen kolumni ”Koska me uskallamme?” (100608) on jo kolmas samansisältöinen kannanotto lehden pääkirjoitussivulla (edelliset olivat 22.5 ja 31.5). Voisiko joku Hesarista kertoa, mikä motiivi lehdellä tässä on? Kyseessähän on selkeä kampanja.
Kivisen mukaan keskeinen kysymys on: Joko me suomalaiset olemme kypsyneet ottamaan vallan kokonaan itsellemme valitsemamme eduskunnan kautta?
Ikäänkuin kysymys olisi vain jonkinlaisesta suomalaisen demokratian puberteetti-iän (yleiset syyt, suomettuminen, maan tapa jne) jälkeisestä irtioton tarpeesta. Voi olla osittain näinkin.
Mutta mistä nyt sitten johtuu se, että suomalaisten enemmistö ei presidentin valtaan halua kajota? Päinvastoin kuin puolueet ja Hesari. En usko Kivisen markkinoimaan ”hyvä kuningas/pahat voudit” -teoriaan alkuunkaan.
Minusta syy on tämä: Suoraan presidenttiä äänestäessään kansalainen kokee käyttävänsä äänivaltaansa juuri niinkuin demokratiassa kuuluukin. Hän ilmaisee luottamuksensa ja antaa valtakirjansa suoraan tietylle henkilölle, ei välikädelle. Meidän edustuksellinen demokratiamme, tämä parlamentarismi, ei ole toistaiseksi vakuuttanut suomalaisia siitä, että eduskuntavaaleissa annetulla äänellä olisi sama status.
Presidentiltä riisuttu valta siirtyy käytännössä pääministerille, joka on vastuussa eduskunnalle. (Joka on vastuussa äänestäjille, jotka ovat vastuussa loppujen lopuksi ihan kaikesta, verokertymästä alkaen).  Mutta voiko äänestäjä vaikuttaa siihen, kenestä tulee pääministeri? Ei voi. Se päätetään aivan muissa foorumeissa. Meillä on esimerkiksi juuri nyt pääministeri, jonka titteliin media (kansa?) on liittänyt etuliitteen ”sattuma”. Lottodemokratiaako siis? Lähihistoriassa Suomessa on ollut myös pääministereitä, jotka eivät ole olleet edes kansanedustajia.
Mikäli presidentin valtaa säädetään pääministerin hyväksi, on kansalaisten saatava oikeus äänestää pääministerin henkilöstä! Tämä on mielestäni se keskeinen kysymys, joka on ratkaistava, mikäli presidentin valtaan kajotaan.

Kategoriat: Media | Jätä kommentti

Presidenttikö vallattomaksi?

Julkaistu: 1.6.2008 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

”Presidentiltä on riisuttava kaikki ulkopoliittinen valta” kuuluu vieraskynäilijän, valtio-opin professori Tapio Raunion kirjoittaman artikkelin otsikko Hesarissa 31.5.2008.
Tämä on jo toinen kerta viikon sisällä, kun Hesari julkaisee pääkirjoitussivullaan presidentin vallan kaventamista puoltavan kolumnin. Lehden oma pääkirjoitustoimittaja Erkki Pennanen kirjoitti samansisältöisesti ”Merkintöjä” -palstalla 22.5.
Olisi todella mukava tietää, mitä motiiveja itseään ”poliittisesti riippumattomaksi” kutsuvalla lehdellä tässä asiassa on. Hesari ei ole ko. kysymyksessä riippumattomuutta nähnytkään.
Mielestäni presidentin vallan kaventaminen on (ainakin) kaksitahoinen kysymys.

Suomen korkeimman päätöksenteon reivaaminen parlamentaariseen suuntaan on periaatteessa OK. Ajatellaanpa vaikkapa sitä mahdollisuutta, että meidän vaalijärjestelmästämme voisi putkahtaa presidentiksi G.W.Bushin älyllä, viisaudella ja arvoilla varustettu pressa. Ketään meistä ei naurattaisi.  Johtopäätös: Vähentäkää pressan valtaa!
On ilmeistä, että (ulkopoliittisen) vallan siirtäminen presidentiltä hallitukselle kiihottaa poliittisia puolueita suunnattomasti. Näin lisääntyvä eduskunnan ja hallituksen valta aiheuttaa ministeri- ja valiokuntakandidaattien keskuudessa vallan voimakkaita viboja.
Jostakin kumman syystä puolueet eivät kuitenkaan tule (ujouttaanko?) yleensä koskaan maininneeksi, että niille jäsenmaksua maksavia jäseniä on koko Suomen aikuisväestöstä vain vajaa prosentti.  Ja ainoastaan maksavilla jäsenillä on edes teoreettinen mahdollisuus vaikuttaa ministerivalintoihin ja olla jakamassa valiokuntapaikkoja . Minusta tässä on ammoittava demokratiavaje.
Presidentin valtaa ei pitäisi sorkkia ainakaan ennenkuin on varmistettu sellainen vaalikäytäntö, joka takaa äänestäjälle suoran vaikuttamisen mahdollisuuden myös maan korkeinta poliittista valtaa käyttävän henkilön valinnassa.
Kansahan ei nyt voi äänestää pääministeriä, jolle presidentiltä riisuttava valta pääasiassa siirtyisi. Pääministeriksi nousee yleensä vaalit voittaneen suurimman puolueen puheenjohtaja. Ja hänet taas on valittu tehtäväänsä puoluekokouksessa ehkä sadalla, ehkä parilla sadalla äänellä. Kaikkia äänivaltaisia suomalaisia ajatellen siitä valinnasta on demokratia kaukana.

Kategoriat: Yleinen | Jätä kommentti

Hesari haluaa heikentää presidentin valtaa?

Julkaistu: 24.5.2008 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Olin niinsanotusti äimän käkenä, kun luin Helsingin Sanomien pääkirjoittajan Erkki Pennasen kirjoituksen ”Merkintöjä” -palstalla 22.5. Sanomalehdet antavat kernaasti ymmärtää, että niiden tarkoitus on tarjota puolueetonta tietoa kansalaisille oman mielipiteen muodostamista varten. Näinhän ei asianlaita ole. Puoluesidonnaiset lehdet virtaviivaistavat kannanottonsa puolueen linjoille ja niinkutsutuilla riippumattomilla lehdillä, kuten Hesarilla on menossa milloin mikäkin valtakunnallinen mielipiteenmuokkauskampanja. Asialla ei olisi suurempaa merkitystä, ellei Hesari olisi niin iso.
On lähes julkeaa, miten Pennanen omassa lehdessään ottaa kantaa siihen, miten presidentin valtaoikeuksia pitäisi rajata. Mikäli hän esittää mielipiteensä ”kansalainen Pennasena”, niin toivon kaikin mokomin omankin kirjoitukseni päätyvän vastaavalle paikalle maan suurimpaan päivälehteen. Epäilen kuitenkin, että näin ei käy. Ja mikäli Helsingin Sanomilla todella on päätoimittajan plakkarissa ”Lehden poliittinen linja” -niminen dokumentti, niin julkaiskaa toki se pääkirjoitussivulla! Kun nyt kerran näkyy olevan menossa eräänlaiset ”salat esiin” -viikot kansanedustajien vaalirahoittajienkin suhteen.
Olen toistaiseksi kuvitellut, että presidentin valtaa haluavat rajata jo muutenkin valtaansa kasvattaneet puolueorganisaatiot. Syy on yksinkertainen: Justeeraamisen seurauksena edelleen lisääntyvä tarjolla oleva valta vetää poliitikkoja puoleensa kuin juorut iltapäivälehtiä. Mutta mitä motiiveja Hesarilla tässä on? Kaikkien käytettävissä olevien mielipidetutkimusten mukaan suomalaiset haluavat pitää presidentillä nykyiset valtaoikeudet. Erkki ei maininnut kolumnissaan tästä mitään. Miksei?
Suomalaisia kiinnostaa selvästi suora vaikuttaminen enemmän kuin edustuksellinen. Jos ajatellaan yhteyksiä, joissa kansanedustajat viime kuukausina ovat olleet julkisuudessa, asianlaitaa ei tarvinne ihmetellä.
Ennenkuin suomalaiset suostuvat edes harkitsemaan vahvasta presidentistä luopumista, he tarvitsevat nykyistä erittäin paljon vankemman näytön siitä, että kulloisissakin vaaleissa ehdolla olevista kansanedustajaehdokkaista voidaan varmasti koota sellainen hallitus, jolle valtakunnan ylin toimeenpanovalta voidaan kaikissa oloissa uskoa. Tätä näyttöä ei nyt ole. Vallanhimoisten poliitikkojen ja ketunhäntä kainalossa huiskivien ”riippumattomien” pääkirjoittajien olisi syytä reilusti myöntää tämä tosiasia, ja suunnata hämmentämisen sijaan kaikki tarmo kansalaisten luottamuksen palauttamiseen ja sen jälkeen sen vahvistamiseen.

Kategoriat: Arkisto | Jätä kommentti

Jeesus ja verkostomarkkinointi

Julkaistu: 14.5.2008 | Kirjoittanut: Reijo Liinamaa

Norjalainen Jörn Ronnie Tagge tuomittiin kahdeksi vuodeksi ehdottomaan vankeuteen pyramidihuijauksesta. Siis samasta vilungista, josta on kyse suomalaisessa WinCapita -jutussa. Kuten Norjassa, myös Suomessa suuri osa petetyistä pysyttelee höynäytetyn mainetta vältelläkseen lymyssä, eikä edes tee rikosilmoitusta. Sehän sopii huijareille.
Mutta tämä norjalainen se vasta velikulta on. Luin jostakin hänen haastattelunsa, missä hän vaatimattomasti sanoi pystyvänsä myymään vaikka hiekkaa Pohjois-Afrikkaan. Hän vannoi verkostomarkkinoinnin nimeen. Siis sen, jossa ystävyyssuhteet pannaan surutta lihoiksi. Haastattelun lopuksi hän vielä valotti verkostomarkkinoinnin ideaa itse Jeesuksella ja kristinuskon leviämisellä: Siinä meillä on verkostomarkkinoinnin mestarinäyte! Jos Jeesus siis olisi ymmärtänyt vaatia edes dinaarin miljoonasosan jokaisesta käännytetystä itselleen, tietysti talletettuna jo todennäköisesti tuolloin asiakkaita palvelleeseen sveitsiläiseen rahalaitokseen, niin hänhän omistaisi koko maailman!!!
Millähän planeetalla näitä ihmisiä kasvaa. Kyky nähdä kaikki ympärillään maailmassa olevat eliöt, oliot, ihmiset ja esineet hintalapuilla varustettuna, on hämmästyttävä.

Kategoriat: Tajunnanvirtaa..., Uskonto | Jätä kommentti