Otsikkona on hieman muunneltu Nokia klassinen slogani. Sloganissa yhdistäjäksi ajatellaan puhelin. Miten on, kun kansalainen yrittää lähestyä jotakin yritystä puhelimitse? Yhdistymistä tapahtuu yhä harvemmin. Yritysten viestintäosastot eivät ole säästäneet aikaa eivätkä rahaa suojautuakseen asiakkaiden puhelimitse tapahtuvilta yhteydenottoyrityksiltä.
Kaava menee näin: Asiakas (As) soittaa yritykseen kysyäkseen jostakin tuotteesta. Automaatti (Au) vastaa, ja paljastaa asiakkaalle suurena uutisena firman, mihin hän on soittanut! Sitten Au tiedustelee, millä kielellä As tahtoisi puhua? Kun tämä on selvitetty, alkaa Au luetella vaihtoehtoisia etenemisreittejä, joiden joukosta on valittava oikea ja painettava puhelimestaan vastaavaa numeroa. Parin minuutin ähräämisen jälkeen asiakas kuvitteleekin hetikohta saavansa puhelimeen oikean ihmisen, joka vastaa hänen kysymyksiinsä. Mutta, ei, ei ja ei! Ihmisen sijaan uusi Au saattaa esim. operaattorin kyseessä ollen ilmoittaa tahtovansa ottaa vastaan asiakkaan vikailmoituksen automaattisesti. Au pyytää asiakasta sanomaan nimensä selkeällä äänellä. Sitten syntymäajan. Ja niin edelleen. Ihmisen sijaan soittajalle tarjoutuu tilaisuus keskustella koneen kanssa. Jos kyseessä ei ole operaattori, saattaa asiakkaalle vastata uusi Au, joka sanoo ”kaikkien asiakaspalvelijoiden juuri tällä hetkellä olevan varattuja” ja arvioi odotusajan. Myös Au saattaa kertoa, että asiakkaan kannattaa ehkä soittaa hetken kuluttua uudelleen. Tai mahdollisesti jättämään viesti vastaajaan.
Toisinsanoen, mitä enemmän ja hienompia puhelimia meillä on, sitä tehokkaammin yritykset suojautuvat puhelimitse tapahtuvilta yhteydenottoyrityksiltä.
They are disconnecting people.