Sanon heti alkuun, että palestiinalaisten sotimismetodit ansaitsevat kaiken sen halveksunnan, mikä niihin kohdistetaan. Ulkopuoliselle tarkkaijalle piirtyy kuva, jossa kiiluvasilmäinen, hyvinsyönyt, partasuinen, uskovaiseksi naamioitunut islaminuskoa häpäisevä kansankiihottaja istuu turvassa bunkkerissaan laatimassa julistuksiaan itsemurhakandidaattien rekrytoimiseksi ja vihollisten umpimähkäisen tappamisen kiihdyttämiseksi. Mediakursseja käyneet adjutantit lähettelevät youtubeen tämän taisteluja tarkasti karttavan ”johtajan” päämääriä palvelevia videopätkiä.
Samaan aikaan varsinaiset ”taistelijat” piilottelevat lähisukulaistensa kodeissa, kirkoissa, sairaaloissa, kouluissa ja muissa paikoissa, joissa nk. Geneven sopimusten mukainen sodankäynti (myönnän, karmiva termi) on mahdottomuus. Sieltä käsin käydään laukaisemassa umpimähkäisesti länsimaisella avustusrahalla ostettuja, kansainvälisten kuolemankauppiaiden ystävällisesti toimittamia raketteja kohti israelilaisia kyliä ja kaupunkeja. Ja aina kun kameroita näkyy, ponnahtaa raunioista esille haavoittunutta lasta hiuksiaan repien kantava palestiinalainen ja joukko voitonmerkkejä tekeviä, tuliteriä konepistoolejaan ilmaan laukovia hämmästyttävän nuoria ”sotilaita”. Syvästi tietoisena siitä, että täysin viattomia naisia ja lapsia oikeasti kuolee, väitän, että median pyörittämisen palestiinalaiset osaavat erinomaisesti. Ja uskallan vielä kyynisesti epäillä, että itse media on, off the record, kiitollinen näin saamastaan myyvästä, raflaavasta materiaalista.
Vaikka vakaina uskovaisina itseään pitävien israelilaisten tappamistoiminta tehokkaampaa ja täsmällisempää onkin, niin ei sillekään erityisiä inhimillisyyspisteitä kerry. Siinä missä Beetlehemissä syntyneen puusepän pojan, erään Jeesuksen sanotaan Uudessa Testamentissa pyytäneen kääntämään poskelle lyöjälle toisenkin posken läiskittäväksi, soveltavat nämä vanhurskaat israelilaiset mieluummiin Vanhasta Testamentistakin löytyvää, nk. Hammurabin lakien mukaista oikeuskäsitystä. Tosin sadalla kerrottuna: Sata silmää silmästä, sata hammasta hampaasta!
Surullista on se, että koska konflikti on niin vanha, niin argumentteja puolesta ja vastaan voidaan kummankin osapuolen tekemisistä poimia kuin sirpaleita osuman saaneesta viattomasta siviilistä. Siksi kompromissi on ainoa mahdollisuus. Käsitys siitä, siitä onko sellaiselle maaperää vaihtelee osapuolten kesken sen mukaan, millaiselta omien sotatoimien menestys kulloinkin näyttää. Siviilien kärsimykset eivät oikeasti näytä kiinnostavan kumpaakaan.