”Viimeinen Sana” kysyi, miten hyvin media on lobattavissa uutisoimaan halutuista aiheista? ”Pelottavan hyvin” oli vastaus.

Median poliittinen puolueettomuus ei ole itsestäänselvyys. Nyt puhutaan avoimesti siitä, suosiiko media poliittista keskustelua ohjatessaan ja vaaliteemoja luodessaan yksiä ja sorsiiko toisia.
Poliittista uutisointia tiiviisti seuranneelle yllättävää on vain se, että teema nousee esiin vasta nyt.

Vahvat voimat yhteiskunnassa haluavat ihmisten ajattelevan, että mediayhtiöiden julkaisemat sanomalehdet ja niiden verkkoversiot ovat vailla omia valtapolittiisia intressejä. Näin ei ole milloinkaan ollut.

Foorumeja kriittiselle mediakeskustelulle ei liiemmälti ole.
Kaupallinen media kaihtaa aihetta kuin ruttoa ja Yle – jolle se julkisena laitoksena kuuluisi – puhuu aiheesta himmennetyin lyhdyin.
Yksi sellainen yritys nähtiin mediakriittiseksi itsensä laskevassa ’Viimeinen sana’ -ohjelmassa perjantaina 16.12 teemalla ”Miten media vaikuttaa puolueiden suosioon”?

Ohjelmasarjan valuvika on se, että studioon tuodaan median toimintaa arvioimaan pelkästään journalisteja ja kaupallisten mediatalojen vastaavia toimittajia.
Tästä lähtökohdasta on turha kärkevää kritiikkiä odottaa – semminkin kun journalistien ja mediatalojen keskinäinen lojaliteetti lähentelee poliisilaitoksen tasoa.

Mediatutkijat sekä yleisön edustajat loistavat poissaolollaan.

Joskus Rosa Kettumäen emännöimä ohjelma kuitenkin on pääsemäisillään olennaisen äärelle. Nyt vieraina olivat Laura Saarikoski (HS), Suvi Auvinen (Ellun kanat) ja Jouni Kemppainen (Maaseudun tulevaisuus, MTK).
Hesarin Saarikoski vähätteli median roolia, koska poliitikot somen avulla voivat lähestyä äänestäjiään suoraan ilman mediaa. Näin median rooli olisi muuttunut kommentoimaan sitä, mitä poliitikot somessa kertovat.
Jäi sellainen kuva, että somea pidetään alibina heikolle omalle taustatyölle politiikan tarkoitusperien selvittämisessä. Ja somen kauttahan media toimii:
Kuka Twitterissä eilen sitä ja kuka Instagramissa tai FB:ssä tänään tätä!

MT:n Jouni Kemppainen peräsi medialta parempaa perehtymistä siihen, mitä puolueiden asiakysymyksiin liittyvien erimielisyyksien taustalla oikeasti on.
Hänen käsitykseensä on helppo yhtyä.
Erimielisyyksien ideologisten juurisyiden perkaamisen asemesta mediaa kiinnostaa enemmän yksittäiset somejulkaisut ja yksittäisten poliitikkojen välisen kähinät.

Ohjelman varsinaisen skuupin pläjäytti pöytään Ellun kanojen Suvi Auvinen.
Ellun kanat on informaatiovaikuttamista harjoittava viestintäfirma, jolla on oman ilmoituksensa mukaan vankkaa kokemusta yhteiskunnallisen vaikuttamisen kriiseistä.
Suomeksi sanottuna lobbausfirma, joka tarjoaa palvelujaan syöttämällä mediaan maksavan asiakkaan toivomusten mukaista yhteiskunnallisen keskustelun sisältöä.

Toimittaja Kettumäki kysyi Auviselta, kuinka hyvin tässä onnistutaan? Miten hyvin pystytään strategisesti liikuttelemaan sitä, mistä suomalainen yhteiskunta puhuu?

Vastaus oli: ”Pelottavan hyvin”!

Kategoria(t): Media, Politiikka, Yleinen Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *