Kirjoitan tätä vaalipäivän aamuna 22.1.2012. Noin 12 tunnin kuluttua tiedämme, miten vaalissa kävi. Näitä vaaleja voidaan tarkastella ensimmäisinä todellisina gallup -vaaleina, koska vaalikampanjointia on kehystänyt viikoittaisten, loppusuoralla jopa päivittäisten gallup -kyselyjen esittely mediassa. Ehdokkaat itse ovat kritisoineet mediaa siitä, että se gallupeja julkaistessaan tulee ohjanneeksi äänestäjien mielipiteitä.
Ylen Aamu -tv oli perjantaina 20.1 pyytänyt vieraakseen kolmen suurimman galluppeja teettäneen median edustajat. Keskustelemassa olivat uutispäälliköt Eero Hyvönen Nelosen uutisista, Heikki Piuhola MTV3 -uutisista ja Jouni Kemppainen Yle -uutisista. Kaikki kolme uutispäällikköä myönsivät, että ”gallupit saattavat vaikuttaa ihmisten äänestyskäyttäytymiseen”. He eivät kuitenkaan pitäneet asiantilaa pahana, vaan esim. päätoimittaja Hyvönen oli sitä mieltä, että päätöksen tekeminen galluppien perusteella ”on yhtä hyvä tapa, kuin jokin muukin.”
Mielestäni kaikki kolme päätoimittajaa lähestyvät asiaa puhtaasti kiinnostavia uutisaiheita janoavan median näkökulmasta, eivätkä suinkaan ole äänestäjää palvelemassa. Kaikki suurten väkijoukkojen tunteita kuohuttavat tapahtumat ovat medialle elintärkeitä, joten niistä yritetään ottaa irti kaikki mahdollinen sekä etu- että jälkikäteen. Nämäkin vaalit ovat medialle Linnan juhlien kaltainen myynti- ja katsojalukujen kohentamishappening, eikä mikään kansalaisdemokratian missio.
Äänestyspäätöksen tekeminen gallupin perusteella ei todellakaan ole ”yhtä hyvä tapa, kuin jokin muukin”. Tämänsuuntainen väite pitää sisällään ajatuksen siitä, että äänestyspäätös voi yhtä hyvin perustua toisten mielipiteisiin kuin äänestäjän omaan. Ajatus on melko erikoinen, ja siinä on hieman samaa kuin eduskunnan puoluekurissa: Yksittäisen kansanedustajan (= äänestäjän) ei tarvitse pohtia itse äänestämisensä perusteita, riittää kuin äänestää enemmistön (= puolueryhmä; gallupit) mukaan. Puoluekurin periaatetta sovelletaan siis mutkan kautta äänestäjiin!
Median edustajat vähättelevät tietoisesti sen kansalaisjoukon suuruutta, joka äänestää gallupjohtajia. Tämä on sosiaalisen hyväksynnän kannalta helppo ratkaisu, mikä riittää hyvin silloin, kun omaa perusteltua mielipidettä syystä tai toisesta ”ei ole käytettävissä”.
Jos media tosissaan haluaisi edistää demokratiaa ja auttaa äänestäjiä päätöksenteossa, tulisi galluppeja tehdä toisenlaisilla kysymyksenasetteluilla. Voisi olla kiinnostavaa kuulla esim. sellaisten galluppien tuloksia, joissa jokaisen ehdokkaan keskeisiä kampanjateemoja peilattaisiin kansalaisten mielipidettä vasten. Tämänsuuntainen käänteiseen ”vaalikone” -ajatteluun perustuva galluppi paljastaisi myös armotta sen, onko ehdokkaalla ylipäätään mitään agendaa vai perustuuko kampanja puhtaisiin mielikuviin, sutkauksiin tai kehäpäätelmiin.
Paras ratkaisu olisi tietenkin se, ettei gallupeja tehtäisi lainkaan ainakaan kuukauteen ennen vaalipäivää, eikä missään tapauksessa enää ennakkoäänestyksen alettua. Tämänsuuntainen ehdotus tietenkin aiheuttaisi sen, että medioiden ”sananvapauden airuet” kömpisivät kammioistaan kertomaan meille, miten törkeästä sananvapauden loukkauksesta gallupkiellossa olisi kyse… .