Markkinatalousmaissa siirryttiin 1970 -luvulla vähitellen keynesiläisestä talousajattelusta monetaristiseen. Nyt, noin 40 vuotta myöhemmin, meillä on käsissämme tilanne, missä ns. finanssitaloudesta on muodostunut omaa elämää elävä talouden haara, joka on irrallaan reaalitaloudesta. Kun reaalitaloudessa kauppaa käydään työpanoksilla aikaansaaduilla käsinkosketeltavilla tuotteilla, pyörii finanssitalous rahoitusinstrumenttien, odotusarvojen ja ennustusten luomissa ”arvoissa”. Rahalla mitattuna tämä ”illuusiotalous” on kasvamassa käenpojan lailla muuta taloutta terrorisoivaksi, hyväksikäyttäväksi ja horjuttavaksi voimaksi. Käytännössä tämä näkyy USA:n ja Länsi-Euroopan markkinatalousmaissa valtioiden (= veromaksajien) tolkuttomana velkaantumisena. Juuri nämä maat siirtyivät muutama vuosikymmen sitten torvet soiden uuteen, moderniin monetaristiseen ajatteluun, ja tulokset puhuvat puolestaan. (USA:n dollari irrotettiin kultakannasta v. 1971)
Yltiöpäisinkään markkinafundamentalisti ei enää väitä, etteikö markkinatalous tarvitsisi demokraattisten järjestelmien toteuttamaa sääntelyä. Keinoista, niiden tehosta ja kohdentamisesta ollaankin sitten eri mieltä. Ajankohtainen talouskeskustelu tarjoaa päivittäin eläviä esimerkkejä illuusiotalouden kieroutuneisuudesta.
Esimerkiksi muutamat pankit suunnittelevat vakavalla naamalla lopettavansa käteisen rahan toimittamisen sitä tarvitseville asiakkaille. Pankkien ydintoimiala on tähän saakka ollut rahan myyminen ja sen tallettaminen. Toiminnan hintana toimii anto- ja ottolainauskorko. Illuusiotaloudesta haltioituneet pankit ovat nyt alkaneet pitää perinteistä pankkitoimintaa turhanpäiväisenä näpertelynä, kun ne suuret rahat vilkuttelevat kylkiään finanssitalouden puolella.
Toinen esimerkki on sähkönjakeluyhtiöt. Siellä on huomattu, että yhtiöiden osakearvo (josta on tullut ainoa noteerattava mittari) ei juurikaan reagoi siihen, miten kauan asiakkaat joutuvat erilaisten myrskyjen jälkeen odottamaan sähköjä. Sähköyhtiö on siksi laiminlyönyt sekä jakeluverkoston uudistamisen että poikkeustilanteiden varalle ajateltujen tiedotustoimintojen ylläpidon.
Pankkisektorilla pitäisi mitä pikimmin toteuttaa EU:n laajuinen paluu takaisin juurille. Peruspankkitoiminta (anto- ja ottolainaus) tulisi eriyttää lainsäädännöllä omaksi toiminnakseen, jonka asianmukainen hoitaminen on pankkitoimiluvan säilymisen edellytys. Kaikki muu sijoitus-, finanssi- ja muu vipurahasto- ja osakkeiden ns. lyhyeksimyyntipelleily pitäisi lainsäädännöllä irrottaa pankkitoiminnasta erilliseksi vedonlyönti- ja uhkapelitoimialaksi, jota koskee ko. toimialan mukainen lainsäädäntö ja verotus.
Sähköyhtiöille tulee määrätä puutteellisesta katastrofivalmiuksista johtuvista sähköntoimituskatkoksista niin mittavat sanktiot, että ne vaikuttavat yhtiön tulokseen ja sitä kautta osakkeen arvoon. Tämä on se ainoa kieli, mitä pörssinoteerattu yhtiö ymmärtää.