Politiikka on arvaamaton olio. Joskus sitä ei löydä hakemallakaan, toisinaan sitä taas ei pääse pakoon millään. Eduskuntavaalien veret seisauttaneen tuloksen selvittyä politiikka tuli takaisin kotiin.
Viimeistään nyt on selvinnyt myös se, kenen projekti EU ennen muuta on. Vastoin EU:n perussopimuksia aloitettu, huonosti taloutensa hoitaneiden unionivaltioiden tukeminen paljastaa, kenen etuja etupäässä valvotaan.
Nyt ”vastuunkantajia” kaipaavat markkinaliberalistit saarnaavat joka tuutista epistolaansa, jonka mukaan tuhlarivaltioille rahaa lainanneita sijoittajia on autettava, tai meidät muuten hukka perii! Sijoittajiahan taas ei peri muut kuin rintaperilliset… .
Helsingin Sanomat ja muu liberaali printti alkoi heti vaalituloksen selvittyä ilkamoiden kysymään otsikoissaan, kauanko kestää ennenkuin Persut ja SDP kääntävät takkinsa tukiasioissa. Toistaiseksi takkinsa ovat kuitenkin kääntäneet vain Vihreät ja Kepu. Siis edelliset hallituspuolueet! Tästä iltalehdet eivät revi otsikoita.
Markkinaliberaalit ovat joutuneet merihätään, mikä pahimman skenaarion toteutuessa merkitsee yritysten taseissa ja tilinpäätösten voittosarakkeissa miinusmerkkisiä merkintöjä. Markkinaepistolan mukaan tästä kärsivät ennenkaikkea tavalliset ihmiset työpaikkojen harventuessa ja taloudellisen toimeliaisuuden vähentyessä. Sama epistola antaa kautta rantain ymmärtää, että yrittäjä yrittää vain työllistääkseen.
Georg Malmsten’in laulussa ”Mikkihiiri merihädässä” pelastajaksi ilmaantuu ”Suomen Joutsen”. Saapuisiko se nyt Brysseliin Soinin ja Urpilaisen hahmossa kertomaan, että ei se ole reilua, että itse särjetyt hiekkalinnat aiotaan rakennuttaa uudelleen kavereiden kustannuksella!