Hesari on vuosien saatossa luopunut yhä avoimemmin puolueettomuuden vaatimuksesta. Toimintamallina on yleensä ollut myötäillä hallituspuolueita ainakin silloin, kun se on linjassa lehden pääkirjoituskollegion mielipiteen kanssa. Pääkirjoitus 141209 lehdessä otsikolla ”Perustuslakikomitean pitää pyrkiä yksimielisyyteen” ohittaa kuitenkin tekopyhyydessä, argumentoinnin löysyydessä ja tarkoitushakuisuudessa kaiken tähänastisen. Kyseessä on oikea ylimielisyyden ylistys, jossa tyylilaji on sama kuin nettikirjoitusten nimimerkkien takaa tapahtuvassa syljeskelyssä.
Muutamia otteita:
”Valiokunnan varapuheenjohtaja Jacob Söderman jopa esitti, että demarit vetäytyisivät perustuslain uudistushankkeesta.”
– jos valtioneuvosto kesken toimikunnan työn tekee omia linjauksiaan itse asettamansa toimikunnan keskeneräisestä työstä piittaamatta (presidentin EU -edustus), asettuu toimikunnan työ outoon valoon ja keskustelu eroamisesta on perusteltua.
”Myös Sdp:n entinen puheenjohtaja Eero Heinäluoma on puolustanut presidentin valtaoikeuksia niin kiivaasti, että hänen on epäilty haluavan itse presidentiksi.”
– ”on epäilty haluavan” -passiivimuoto tarkoittaa, että kirjoittaja itse epäilee. Kun joku poliitikko Suomessa esittää oman rehellisen mielipiteen ajankohtaisesta asiasta (mikä on yleisesti ottaen melko harvinaista), ollaan nettikeskusteluissa yleensä hyeenoina paikalla haukkumassa esittäjää nimimerkin takaa oman edun tavoittelijaksi. Mutta että valtakunnallisen lehden pääkirjoituksessa!
Hesarin asenteen tässä asiassa paljastaa suhtautuminen puhemies Sauli Niinistön presidenttiehdokkuuteen. Niinistöä käsiteltiin Sanoma Oy:n lehdissä vuosia silkkihansikkain itseoikeutettuna seuraavana presidenttinä, kunnes Sauli teki sen virheen, että ryhtyi puolustamaan suomalaisten enemmistön näkemystä päätösvaltaisesta presidentistä. Sanoma Oy:n jutuissa sävy muuttui saman tien. Niinistöstä tuli oman edun tavoittelija, joka puhuu asiasta vain mahdollisen tulevan virkansa vuoksi.
”On myös epäilty, että Sdp puolustaa presidentinvaltaa vaalitaktisista syistä: kansa haluaa vahvan presidentin, ja Sdp haluaa olla samaa mieltä kuin kansa.”
– tämähän se vasta ennenkuulumatonta onkin: sanoa ääneen se mielipide, jota suomalaisten enemmistö kyselyjen mukaan edustaa! Miten korkeaan norsunluutorniin HS:n pääkirjoituskollegio oikein on kiivennyt? Noudattaako Sanoma Oy omissa yhtiökokouksissaan tai yhtiön hallituksen kokouksissa vähemmistön diktatuuria? Enemmistön tahdon mukaan toimimisella on toinenkin nimi: Demokratia. Mikäli on päässyt tarkkailuaseman korkeuksissa unohtumaan.
”Joululoman jälkeen demarien tuohtumus on toivottavasti laantunut niin, että presidentin ulkopoliittisiin valtaoikeuksiin voidaan palata kiihkotta.”
– mikäli Helsingin Sanomat edustaa hallituspuolueiden kanssa joululoman jälkeenkin samaa suomalaisten enemmistön mielipiteestä piittaamatonta linjaa, toivon päinvastoin, että tuohtumus ei laannu.
”Kun instituutioiden välisiä valtasuhteita säädetään, pitäisi hankkeeseen ryhtyä puhtaalta pöydältä, miettimättä sitä, kuka mihinkin tehtävään kenties nimitetään.”
– näin pukki jatkaa vartioimansa kaalimaan harventamista. HS on itse käyttänyt kaikki keinot presidentin, presidentti-instituution ja sen perustuslaillisen aseman puolustajien vähättelemiseksi, nolaamiseksi ja kyseenalaistamiseksi. Hesarin oma pöytä ei näissä asioissa ole ollut puhdas vuosikausiin.
Se aika, jolloin lehtien pääkirjoitukset edes yrittivät kiistanalaisissa asioissa ainoastaan eritellä osapuolten mielipiteitä, on muisto vain. Pääkirjoitukset ovat muuttuneet päätoimittajan ja hänen siipiveikkojensa omaksi sisäiseksi mielipidepalstaksi.