Helsingin Sanomat kirjoittaa pääkirjoituksessaan 250409 Mika Lintilän johtaman työryhmän Yle -raportista ja aikoo nyt ilmeisesti käyttää koko massiivisen tiedotuksellisen kapasiteettinsa työryhmän ajatusten lyttäämiseen. Sanoma Oy:n pelkkä liikevoitto viime vuodelta on lähes samankokoinen, kun Ylen koko budjetti.
Mistä siis moinen hätä?
Kyse lienee siitä, että lehdistössä tunnustetaan jo se tosiasia, että tulevaisuuden mainoseurot jaetaan verkossa. Ja sieltä Yle haluttaisiin pitää pois hinnalla millä hyvänsä. Tämä tapahtuisi parhaiten määrittelemällä se paljonpuhuttu Ylen “julkisen palvelun tehtävä” niin, että verkko jäisi sen ulkopuolelle.
HS: “Raportin kenties suurin puute on, että Ylen tehtävän, julkisen palvelun, määrittely jää edelleen ylimalkaiseksi… Ylen johtajisto tai Yleä valvova, poliitikoista koottu hallintoneuvosto voivat edelleen määritellä julkiseksi palveluksi minkälaisen viestintämuodon he itse haluavat”.
Miksi Suomen kansalaisten valitsema eduskunta muka ei voisi määritellä tai olla määrittelemättä omistamansa Ylen tehtävän haluamallaan tavalla? Tiedossani ei ole mitään ikiaikaista nautintaoikeutta, joka määrittelisi suomalaisen tiedonvälityksen tai tietyn osan siitä yksityiselle taholle. On vain joitakin vakiintuneita käytänteitä. Ylen hallintoneuvoston toiminnasta voidaan todella olla montaa mieltä, mutta sama voidaan todeta monista muistakin demokratiaan kuuluvien instituutioiden toiminnasta. Ne nyt vain sattuvat olemaan parasta, mitä demokratia tarjoaa.
HS: “Työryhmä ehdottaa myös Ylen rahoitukseen merkittävää muutosta… Nimike mediamaksu on harhaanjohtava, koska maksulla rahoitetaan vain Ylen toimintaa. Osuvampi nimitys on Yle-vero.”
Tässä Lintilän työryhmän “mediamaksu” -termin uudelleenkastamisessa “Yle-veroksi” näkyy parhaiten ns. riippumattoman sanomalehdistön polittinen vaikuttaminen. Siihen tullaan satsaamaan paljon. Kaikki veroon kalskahtavahan on suomalaisen korvissa aina ikävää ja vastutettavaa. Tämänkaltainen ihmisten tajunnan näpelöinti on aina yhtä vastenmielistä, ja sen tulokset näkyvät jo nyt nettien keskustelupalstoilla.
HS: “Jos erilliseen Yle-veroon työryhmän esityksen mukaan päädytään, se korostaa entisestään Yleisradion herkkää asemaa suomalaisessa viestintäkentässä. Verolla ei saa murentaa riippumattoman suomalaisen tiedonvälityksen edellytyksiä.”
“…riippumattoman suomalaisen…?” Mitä tiedonvälitystä eduskunnan valvoma Yle sitten edustaa? Kansan valitsemista poliitikoista riippuvaistako? Entä sitten? Se lienee kuitenkin suomalaisempaa, kun melko suurelta osin ulkomaisen rahan omistama kaupallinen sähköinen media.
HS: “On suuri vaara, että poliitikoista koottu hallintoneuvosto on Ylen johdon vietävissä.”
Yksityisissä yrityksissä tietysti lienee täysin mahdotonta se, että firman toimiva johto vaikuttaisi niihin päätösesityksiin, joita yhtiöiden hallituksille tai yhtiökokouksille annetaan. Hohhoijaa.
HS: “Tarvittaisiin riippumaton ja viestintäalan asiantuntemusta omaava elin arvioimaan Yleisradion roolia mediakentässä – määrittelemään, mikä on julkista ohjelmapalvelua, ja valvomaan, että suutari pysyy lestissään.”
Kun Hesari tässä sanoo “riippumaton”, niin se tarkoittanee “eduskunnasta riippumaton”