Osa ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakan henkilökohtaisista omistuksista on verosuunnittelusyistä järjestelty belgialaisen yhtiön kautta. Ministerin mukaan menettely on normaalia ja hyväksyttävää.
Hallituksen liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner puolestaan oli vielä toukokuuhun saakka luxenburgilaisen veroparatiisiyhtiön Saltri II LuxCo -yhtiön hallituksessa. Hänelle tuli kiire jättää eronpyyntönsä toukokuussa, kun kutsu hallitukseen tuli.
Pääministeri Juha Sipilä itse on päässyt julkisuuteen paitsi yrityksensä myynnillä, myös sijoitusyhtiö Fortel Investin avulla lastensa hyväksi tekemästään omaisuusjärjestelystä. Yhtiö on toimintansa aikana jakanut perheenjäsenilleen osinkoina 8,9 miljoonaa euroa. Pääministeri itse on hyödyntänyt verosuunnittelussaan ns. kapitalisaatiosopimuksia, jota mahdollistavat osinko- ja myyntivoittoverotuksen siirtämistä eteenpäin haluttuun ajakohtaan.
Hallituksessa on siis ainakin kolme ministeriä, jotka ovat henkilökohtaisesti erittäin hyvin perehtyneet laillisen verosuunnittelun mahdollisuuksiin. Viimeisimpänä julkisuuteen päässyt ministeri Toivakka valaisee aiheen moraalipuolta seuraavasti:
”Jos vallitsevan moraalin ja laillisuuden välillä on ero, niin siitä pitää keskustella ja muuttaa lainsäädäntöä”.
Mitähän ministerit Sipilä, Berner ja Toivakka mahdollisesta ristiriidasta itse mahtavat tuumia?
Olisikohan tällaisen menon salliminen itselle ja samanaikainen toimeentuloa kiristävä pakkolakien säätäminen toisille mahdollisesti jollakin tavalla ”moraalisesti ristiriitaista”?
Pitäisikö laittaa pari kätilöä tätä ristiriitaa pääministerillemme avaamaan?