Mäntsälän kunnanhallitus vastasi maanantaina 23.3 valtuuston esittämään kirjalliseen kysymykseen, joka liittyi tapaan, jolla kuntatekniikkaa ollaan ulkoistamassa. Virkamiesjohto on nimittäin hakemassa kilpailuttamislupaa suoraan hallitukselta, ja aikoo antaa asian tässä vaiheessa tekniselle lautakunnalle vain tiedoksi. Kunnan hallintosääntö (löytyy kunnan sivustolta) on kirjannut tarkasti lautakuntien tehtäväalueet. Kun lukee teknisen lautakunnan tehtäväkuvauksen (45§) tuntuu menettely kyseenalaiselta.
Listatekstissä yllätti kunnanjohtajan kirjoittaman esittelytekstin väite, jonka mukaan tieto kysymyksen kohteena olevasta menettelystä olisi peräisin paikallislehden toimittajalta. Koska en voi uskoa kj:n tarkoituksellisesti valehdelleen valtuustolle, lienee niin ettei johtaja ehdi seurata, mitä talossa tapahtuu. Kysymyksen tieto teknisen lautakunnan ohittamisesta oli nimittäin peräisin kunnan oman organisaation (ohjausryhmä) tuottamasta muistiosta. Mäntsälän hallintokulttuurin oloissa tätä ei tietenkään ollut tarkoitettu julkisuuteen.
Mutta tämäkään ei vielä riittänyt. Teknisen lautakunnan puheenjohtaja (Kok) annatteli puhujapöntöstä käsin täyslaidallisen kritiikkiä paikallisen lehden toimituspolitiikasta – sopivasti kokouksessa, missä kyseisen median edustaja ei ollut paikalla. Vaikka valtuuston tekemään kysymykseen johtanut tieto siis tuli kunnan oman organisaation laatimasta muistiosta!
Yllätettiinkö nyt joku tai jotkut housut kintuissa?
Tapa millä kuntapalveluja ollaan ulkoistamassa kiinnostaa ja sen täytyykin kiinnostaa valtuutettuja. Paikallislehti on ansiokkaasti tuonut esiin kuntalaisten ja valtuutettujen huolta siitä, ollaanko demokraattisia menettelytapoja oikomassa liian railakkaasti. Esitin puheenvuorossani yksinkertaisen kysymyksen:
Olisiko valtuuston periaatteellinen kanta ulkoistamiseen tullut selvittää ensin, ja – mikäli päätös on myönteinen – vasta sen jälkeen ryhtyä selvittämään. Kunnanjohtajan mielestä tällainen menettely johtaisi ”mahdottomiin tilanteisiin”.
Hallinnon monimutkaistuessa suomalaiseen talouskeskusteluun on ilmestynyt uusi käsite ”Uponneiden kustannusten harha”. Se tarkoittaa tilannetta, missä jonkin projektin selvittelyyn on jo upotettu niin paljon rahaa ja resursseja, että ne itsessään muodostavat painavimman perusteen projektin toteuttamiselle, vaikka ensimmäistäkään pitävää todistetta idean kannattavuudesta ei pystytä esittämään.
Jos tällaisia selvittelytöitä aloitetaan virkamiesten toimesta säännönmukaisesti ilman valtuuston ennakkopäätöstä, niin eikö silloin häntä heiluta koiraa?