Hanna Mahlamäki jatkaa tänään Hesarissa samaa kansalaisen eksyksissä olemisen pohtimista, mistä Saska Saarikoski kirjoitti eilen 13.4 kysellessään, miksi ihmiset nykyään ovat niin helposti huijattavissa.
Mahlamäki kysyy, miksi yhä suurempi joukko kansalaisista ei tiedä, ketä äänestäisi. Tieto on peräisin yhä tiheämmin tehtävistä mielipidekyselyistä. Tämän sisältöinen uutinen löytyy nykyään lehdestä kuin lehdestä päivittäin.
Suuri osa kansalaisista on siis poliittisten fundamenttien suhteen pihalla kuin lumiukot! Samalle joukolle on helppo myydä pigmentinpoistoimuri, kuten Saarikoski kirjoitti. Tai vaikkapa luomiväri, joka pidentää silmäripsiä 72%.
Kaupallisen markkinoinnin yhtä kiinteämmin soluttama sosiaalinen media yhdistyneenä joka tuutista päälle työntyvään loputtomaan uutis- ja epäuutismixiin sekoittaa kasvavan ihmisjoukon kyvyn nähdä mikä on totta ja mikä tarua.
Ongelma alkaa jo olla järkälemäinen – ja kasvaa koko ajan. Sodanjälkeisessä Suomessa kansalaisen oli helppo löytää puolueista oman lähipiirinsä elämäntilannetta tuntevat ja sitä kehittämään lupautuneet ehdokkaat. Porvarit olivat rehellisesti porvareita, eivätkä esitelleet vaalipropagandassaan työrukkasia. Maalaisliittolaiset olivat yksiselitteisesti talonpojan asialla ja vasemmisto edusti niitä, joiden ainoat tuotantovälineet olivat kaksi tekevää kättä.
Nuo perusasiat on nykyään piilotettu puolueesta riippumatta samalta kuulostavan sanahelinän taakse, eikä poliittista historiaamme tuntematon Some Sapiens saa siitä mitään tolkkua.
Saarikosken kirjoitusta kommentoin ehdottamalla kouluopetuksen yleiskattavaksi painopistealueeksi kykyä erottaa tosiasiat sepitteestä.
Mahlamäen kirjoituksen perusteella on helppo suositella vahvaa panostusta yhteiskuntaopin opettamiseen – sekä aikuisille että lapsille!
Vaikka näillä ei maailma heti pelastuisikaan, saattaisi meillä yhden sukupolven kuluttua olla edes inan verran kirkkaampaan ajatteluun kykeneviä äänestäjiä.