Helsingin Sanomat syntyi v. 1889 puhtaasti helsinkiläisten uutislehdeksi. Se pyrkii nykyisestä valtakunnallisesta paalupaikastaan huolimatta sinnikkäästi edelleen varjelemaan myös paikallislehden imagoaan.
Lehden perustajasuvun viimeinen päätoimittaja Aatos Erkko toivoi v. 2006 lehden ”jatkavan liberaalilla linjallaan.” Sana ”liberaali” tarkoittaa sekä vapaamielisyyttä että markkinaliberalismia.
On kiinnostavaa, että v. 2013 lehden verkkosivustolle ilmestyneessä ”Helsingin Sanomien periaatelinja” -artikkelissa sanaa ”liberaali” ei enää esiinny. Päivänpolitiikkaan ankkuroituna lehden poliittinen koti on perustamisestaan alkaen ollut suomenkielisten oikeistopuolueiden siimeksessä, tällä hetkellä tuota lehvästöä kannattelee Kokoomus.
Tätä taustaa vasten on mediatutkimuksen näkökulmasta opettavaista seurata, miten lehti juuri tällä hetkellä suhtautuu Kokoomusvetoisen hallituksen Helsinkiä ja pääkaupunkiseutua sorsivaan politiikkaan. Ensin Kokoomus torppasi Helsingin kaupungin kannattaman metropolihankkeen, joka olisi toteutuessaan luonut ryhtiä Helsingin ja koko PK -seudun infrastruktuurin kehittämiseen kallista asumista, asukkaiden liikkumista sekä yritysten työvoiman saantia helpottavaan suuntaan. Heti perään Kokoomus antoi armoniskun Pisararadalle, jota sitäkin pidettiin kaupungin sumppuuntuvan raideliikenteen välttämättömänä solmunavaajana, joka olisi helpottanut myös valtakunnallista raideliikennettä.
To 26.2 lehti kirjoittaa otsikolla ”Pisara romutti luottamuksen”, miten valtio petti lupauksensa. Siis valtio, ei Kokoomus. Kaikki artikkelin puoluetta arvostelevat lausunnot ovat virkamiesten suuhun laitettuja lainauksia. Koko aukeaman jutussa Kokoomuksen vastuuta häivyttävää esillepanoa tehostetaan erillisellä artikkelilla, otsikolla ”Rinne ja Stubb kinasivat Pisarasta viimeiseen asti”. Annetaan ymmärtää, että kyse olikin kahden puheenjohtajan henkilökohtaisesta kiistasta.
Lehden linja on läpinäkyvän puolueellinen. Omaa poliittista viiteryhmää ei toimittajien omissa osuuksissa arvostella, ei sitten millään.
Voimme vain kuvitella, millaisia otsikoita, pääkirjoituksia ja omien toimittajien kolumneja sivuilta löytyisi siinä tapauksessa, että hankkeiden torppaaja löytyisikin poliittisesta vasemmistosta tai – ehkä vielä pahempaa – agraaripuolueestamme