Hesarin pääkirjoitussivulla 19.2. vt. päätoimittaja Antero Mukka rohkaisee lukijoita olemaan pelkäämättä muutoksia.
”VAALEISSA meidän pitää vaatia ehdokkailtamme visiota siitä, kuinka yhteistä kotimaatamme tulisi kehittää.”
Media keskittyy meillä niin tiukasti sananvapautensa varjeluun, että sen varsinainen päätehtävä unohtuu. Sen päätehtävää kuvaa parhaiten jostakin syystä käytöstä poistettu suomenkielinen sana ”tiedotusväline”.
Juuri nyt tiedotusvälineiden pitäisi esitellä äänestäjille vaaliohjelmansa julkistaneiden puolueiden tavoitteita.
Niitä tulisi mediassa eri alojen asiantuntijoiden, kansalaisten ja journalistien kesken ruotia ja arvioida, millaisia konkreettisia vaikutuksia eri vaihtoehdoilla kansalaisten elämään ja kotimaan tulevaisuuteen olisi.
Pitäisi myös olla itsestäänselvää, että journalistit ilman eri kehotusta toimisivat vapaaehtoisina faktantarkastajina, unohtaisivat alalla vallitsevan kyseenalaisiin arvoihin perustuvan ammatillisen lojaaliutensa ja paljastaisivat alan valeuutiset, mokat ja tahalliset väärintulkinnat.
Mitään edellämainitusta ei tapahdu, koska tieto ja sen välittäminen on medialle ensisijaisesti ansaintalogiikkaa.
Siksi puheet sananvapaudesta tarkoittavat ensisijaisesti vain uutisbisneksen vapauden puolustamista.
Asiat voivat toki mennä reisille – kuten pääkirjoituksen kehystyksessä käsitelty taksiuudistus meni.
Astetta vakavampi juttu on, mikäli demokratia rapautuu vain siksi, ettei media hoida ydintehtäväänsä.
PS! Yo. kirjoitus ei läpäissyt Hesarin kommenttipalstan moderointia ja jäi julkaisematta.