EU-maissa hyristään tyytyväisyydestä sen suhteen, miten hyvin Venäjä -pakotteet purevat. Tämä on itsepetosta sikäli, että vasta ruplan kurssin heikentyminen öljyalen takia on vaikuttanut Venäjän talouteen ja EU -pakotteillekin on syntynyt tehoa. Raakaöljyn hinnan pitämisessä alhaalla EU:lla ei ole osaa ei arpaa.
Mihail Hodorkovskia voitaneen 8-vuotisen ”intensiivikurssituksen” jälkeen pitää hyvänä Venäjä -tuntijana. Talouslehti Financial Timesin tuoreessa haastattelussa hän varoittaa Vladimir Putinin uusista seikkailuista nyt, kun talous sakkaa eikä Krimin suhteen kunniallista perääntymistietä ole julkisesti esitelty.
Muutamissa uutispätkissä Putinin puhuessa lännen pakotteista, on hänen mimiikassaan ylähuulen ja nenän seuduilla havaittavissa samanlaisia nopeita liikkeitä, joita näkee ruokakippoaan vartioivien nelijalkaisten elekielessä. Vain murina puuttuu. Hodorkovskin sanoille osattaneen laittaa niille kuuluva painoarvo.
Kuubassa on USA:n 50 vuotta kestäneen kauppasaarron päättymisen jälkeen puhuttu lämpimään sävyyn Kiinan tavasta hivuttaa talousjärjestelmää kommunistisesta kohti markkinataloutta.
Koska ”Kiinan tie” ei ole ”Venäjän tie”, niin mikä se sitten voisi olla?
Krimin haltuunoton yhteydessä sai media Putinilta kuultavakseen luentoja Krimin roolista muinaisessa Venäjän keisarikunnassa, Krimin asukkaiden uhrauksista toisessa maailmansodassa ja päätteeksi kriittisen arvion Nikita Hrustsovin päätöksestä antaa alue Ukrainalle v. 1954, tasan 100 vuotta Krimin verisen sodan syttymisen jälkeen.
Mikäli Putinin ”Venäjän tie” on ryhtyä piirtelemään karttoja 1800 -luvun rajojen perusteella, on syytäkin huolestua.
Kun Venäjän karttaa katsoo, voisi äkkinäinen ajatella siinä riittävän kosolti kunnostettavaa yhdelle, lähes sadan vuoden ajan infrastruktuurinsa kehittämisen laiminlyöneelle valtiolle.
Venäjän luonnonvarat yhdistettynä demokraattiseen, korruptiosta kitkettyyn hallintoon, modernisoituun tuotantoon ja kunnossa olevaan liikenne- ja datayhteyksiin saisi varmasti tehokkaastikin aivopestyt kansalaiset pian ymmärtämään, etteivät ongelmat ensisijaisesti valtion rajojen ahtaudesta saati eurooppalaisten tai amerikkalaisten pahantahtoisuudesta johdu.
Tähän suuntaan voidaan kuitenkin edetä vain maan sisäisillä päätöksillä. Ydinkysymys onkin se, väistyykö Putin vallan kahvasta riittävän ajoissa niin, että pelastettavaa vielä on.