Kuluneen viikon suuri mediauutinen oli viestintäministeri Suvi Lindenin (kok) päätös siirtää ns. Yle -laki seuraavalle hallitukselle. Ministerin ratkaisu on saanut tylyn tuomion sekä omien että opposition keskuudessa. Helsingin Sanomat otsikoi asiaa 13.3 Kotimaa -osastollaan näin: ”Yle -lain kaatuminen oli farssi.”
Marko Junkkarin kirjoittama uutisanalyysi on piilotettu lehden sivulle 12. Verkkosivuilla juttua ei näy. Lindenin ratkaisua analysoidessaan Junkkari kirjoittaa mm: ”Lindeniin kohdistui kovat paineet eri tahoilta…kaupallinen media lobbasi ministeriä, sillä se oli huolissaan siitä, että julkisin varoin toimiva Yle vääristää kilpailua esim. satsauksillaan internetpalveluihin ja urheilukisojen oikeuksiin”
Ilmaisu ”kaupallinen media” pitää tässä yhteydessä sisällään lähes yksinomaan Sanoma Oy:n ja sen lobbaajia, oletettavasti Aamulehden -konsernin sivustatuella. Sanoma News’in nykyinen toimitusjohtaja ja Hesarin tuleva päätoimittaja Mikael Pentikäinen on jo parin vuoden ajan käyttänyt työnantajansa medioissa palstatilaa sen puolesta, että Ylen toimintakenttää rajattaisiin. On selvää, että juuri Sanomien lobbauksen seurauksena viestintäministeri muutti Mika Lintilän johtaman parlamentaarisen työryhmän yksimielistä ehdotusta niin, että siihen lisättiin ajatus komissiosta, jonka tehtävänä olisi ”valvoa media-alan kilpailua”. Todellisuudessa tämä neuvosto ryhtyisi välittömästi nimittämisensä jälkeen ehdottelemaan rajoituksia Ylen toimintakenttään. Ensimmäisenä tulilinjalle joutuisi Ylen erinomaisesti hoidettu verkkopalvelu Areenoineen ja sen jälkeen alettaisiin vaatimaan Yleä luopumaan kaupallisen median näkökulmasta kiinnostavimpien urheilutapahtumien televisioinnista.
Oppositio toimii asiassa ryhdikkäästi kieltäytyessään hyväksymästä ministerin sormeilemaa, parlamentaarisen työryhmän yksimielistä ehdotusta Yle -laiksi. Tosin Junkkari yrittää vieläkin kaataa farssia opposition niskaan sanomalla, ettei ”farssi ole kunniaksi demarioppositiolle, joka tuntuu hakevan pelin paikkaa joka tilanteessa”. No, Marko, eikös se ole opposition tehtävä? Ja lienee pinttyneenkin Sanoma Oy:n silmälasien läpi katsovan Hesarin kolumnistin pakko myöntää, ettei parlamentaarisen työryhmän yksimielisen esityksen takana pitäytymistä oikein voida minään riidankylvämisenäkään pitää. Vai kuinka?