Väitöstutkija Antti Ronkainen julkaisi Suomen Kuvalehdessä 2.10 ”Vallan mahotonta” blogissaan kirjoituksen, joka käsitteli keskuspankkien, ennenkaikkea Euroopan keskuspankin toimintaa.
Mitä tulee EKP:n rahapolitiikan toimintaympäristöön, niin mikään ei ole kuin ennen.
Myrskyn talouskeskustelumme vesilasiin nosti pääministerin kyseisestä blogista twiittaama siteeraus ”vallitsevissa rahapolitiikan ideoissa on jotain pahasti vialla, kun keskuspankit suojelevat uskottavuuttaan ajamalla taloudet taantumaan”.
Pm. Sanna Marinin twiittiinsä valitsema lause tarjosi talouskeskustelua hallitsevalle, rankkaa leikkauslinjaa kannattaville kovan linjan kurittajille mahdollisuuden kauhistella siinä näkemäänsä poliittista pyrkimystä vaikuttaa keskuspankkien rahapolitiikkaan.
Eduskunnan opposition – ennenkaikkea Kokoomuksen – äänenkannattajan roolin omaksunut Iltalehti pani parastaan synnyttääkseen aiheesta uuden Marin -kohun.
Mitäpä jo pm. olisi poiminut blogista twiittiinsä Ronkaisen blogin edellisen lauseen: ”korkopolitiikalla ei voi vastata inflaation aiheuttaneisiin tarjontashokkeihin, ja pahimmillaan korkojen aggressiivinen korotus jouduttaa ja syventää taantumaa”.
Olisiko se muuttanut tämän tekaistun kohun luonnetta?
Euroalueen inflaatio on EKP:n 2% tavoitteena pitämäänsä nähden 5-kertainen – ja talouden ennustat sanovat sen voivan jopa kaksinkertaistua 20 %:iin.
Keskuspankin keskeinen tehtävä on pitää yllä hintavakautta lyhyen tähtäimen korkoja säätämällä, mutta karussa olevaan inflaatioon tai varsinkaan sen ryöstäytymiseen johtaneisiin syihin ei lyhyillä koroilla ole vähäisintäkään vaikutusta.
Venäjän aloittaman sota ja sen osana toteuttama kaasukiristys on sellainen force major, jota ei oltu huomioitu.
Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen EKP ja FED ovat rahamarkkinoiden vakautta ylläpitääkseen ostaneet rahamarkkinoilta velkakirjoja 5000 miljardin euron arvosta. Siis VIIDEN TUHANNEN MILJARDIN!
Paitsi että finanssikriisin syyt jäljittyvät löperöön poliittiseen päätöksentekoon USA’ssa, oli tuolla keskuspankkien historiallisella elvyttämisellä mitä suurimmassa määrin poliittisia syitä ja myös seurauksia.
Ja nyt siis kauhistellaan, kun poliittisen talouden tohtoritutkija perää ajatustenvaihtoa sekä keskuspankkien ja politiikan päättäjien välille!
Itse pihvin – eli Antti Ronkaisen blogin väittämien – asemesta kovin vähäistä talouden asiantuntemusta edustava media on nostanut esiin yhden siteeratun lauseen.
Kuun asemesta arvoisat talousjournalistimme tuijottavat sitä osoittavaa sormea.
