Pääministeri Sanna Marin sanoi EU:n huippukokouksessa eilen selkokielellä, miten Ukrainan konflikti loppuu. Hänen kommenttinsa ”ainoa ulospääsy konfliktista on se, että Venäjä poistuu Ukrainasta” levisi nopeasti Twitterissä.
Kommentti oli johdonmukainen, tosi ja ajankohtainen.
Mutta tekee tai sanoo hän mitä tahansa, vähintäänkin Iltalehti löytää siihen negatiivisen kulman.
Sen jälkeen lehden koirapilliin reagoimaan opetettu kommenttikaaderi aloittaa kollotuksensa.
Tähän Iltalehti löysi Perttu Kauppisen rustaamaan pääkirjoitukseensa pääministerin tokaisusta ulkoasianministeriötä ”pelottavan” sävyn vihjaillen pääministerin näin vaikeuttavan ulkosuhteitamme.
Pääkirjoituksen kommenteihin ilmestyikin solvauksia ’sotahullusta ja jauhoista’.
Tämäkö on hinta uutismediamme sananvapaudesta?
Iltalehti & Co on nyt jo neljättä vuotta jatkuneella Sanna Marinin sanomisten ja tekemisten negatiivisella kehystämisellä luonut tilanteen, jossa osa yleisöstä vetää solvausvaihteen päälle heti kun näkee nimen otsikossa.
Yleisön ehdollistaminen reagoimaan halutulla tavalla ei psykologisesti edes ole kovin vaikeaa, kun käytettävissä on [Iltalehden oman ilmoituksen mukaan] lähes 2,5 -miljoonainen päivittäinen yleisö. Lähes meemeiksi somekommenteissa muuttuneet ’jauhonokka, kassaneiti, bile-Sanna’ jne ovat tämän tietoisen negatiivisen kirjoittelun tulosta.
Onko tämä journalismin etiikan mukaista?
Sitä arvioi median käytännössä itse kasaama elin, JSN.
Sen pitäisi pikapuoliin ilmoittaa ratkasunsa Iltalehden, Iltasanomien, Ylen ja Hesarin viimeisimmästä jauhovaleuutisoinnista tehtyihin lukuisiin kanteluihin.
Se, että Iltalehden kommentteihin kohu jätti pysyvän jäljen niin, että pääministerin nimi liitetään jokaisessa häntä käsittelevässä kommenttihaarassa huumeisiin, ei mielestäni enää ole edes JSN’lle kuuluva juttu vaan selkeä rikosasia.