”Vallankumous syö lapsensa” -lause tarkoittaa, että vallan anastamalla saaneet ovat myöhemmin menettäneet sekä vallan että yleensä myös henkensä.
Käsi sydämelle, voiko niin käydä myös demokratialle?
Merkkejä sellaisesta on, vaikka syyt ovatkin toiset.
Demokraattiset valtiot perustuvat yksilön ja markkinoiden vapaudelle. Kumpiakin vapauksia säätelee iso nippu lakeja.
Vapauden rajoina pidetään tilannetta, jossa oman vapauden määrä alkaa rajoittaa toisten vapautta.
Onko yksilön vapauden ylikorostaminen syynä demokratian rakoiluun?
Ihmisen geneettinen historia on laumaeläimen historiaa.
Laumaeläimen luonnollinen olotila on elää keskellä joukkoa, yhteisöä.
Pahin rangaistus yksilölle onkin sulkeminen yhteisön ulkopuolelle.
Yhteisöllisyyden muuntuminen fyysisestä yhdessäolosta virtuaaliseen alkoi reilut 100 vuotta sitten radion, sitten television myötä ja on nyt päätynyt sähköisen verkon mahdollistamaan täydelliseen fyysiseen eristäytymiseen: Verkossa yksilö voi virtuaalisesti olla osana yhteisöä ilman laumaeläimen historiaan kuuluvaa fyysistä kontaktia, katsekontaktia, äänensävyjä, -painoja, eleitä, jne.
Identifioituminen verkkoyhteisöihin syntyy puhtaasti semiotiikan keinoin tekstin, hymiöiden ja meemien kautta välittyvällä merkkikielellä.
Tämä on luonut psykologiansa lukeneille propagandisteille helpon kanavan ihmisten ajattelun hallintaan.
Twitterin, Facebookin, Youtuben ja Amazonin äskettäiset päätökset sulkea USA:n presidentin harjoittama valehtelu ja väkivaltaan kiihottaminen ulos kanaviltaan on historiallinen päätös.
Kiinnostavan siitä tekee se, että demokraattisin keinoin yhteiskunta tuskin olisi pystynyt samaan.
Uskalletaanko demokratioissa nähdä se tosiasia, että ihminen laskeutui puusta liian vähän aikaa sitten kyetäkseen sosiaalisen käyttäytymisen kontrollissaan korvaamaan fyysisen yhteisön puhtaalla virtuaalisella laitteella?
Jos uskalletaan, niin se edellyttää että kaikki verkossa julkaistava materiaali alistetaan faktantarkastukseen ja vastuun siitä tulee kuulua alustan omistajalle.
Toiminta tulee mitoittaa niin, että tarkastaminen on realisesti mahdollista.
Muutos on iso. Olemme kuitenkin nähneet mikä on vaihtoehto:
Anarkia, joka syö demokratian.
Asiasta päättäminen kuuluu (vielä toistaiseksi) demokraattisille yhteiskunnille.